Veetä ja enemmän veetä

 Mittasin huvikseni kolmen viimeksi hankkimani laudan pohjan muodon. Paitsi laudan ulkoinen muoto ja koko, niin nimenomaan veden kanssa kosketuksessa oleva pohjan muoto vaikuttaa ajokokemukseen, miltä lauta tuntuu ajettaessa erilaisessa kelissä.

 Boards lehti julkaisi aikoinaan kaikista testaamistaan laudoista tekemänsä mittaukset, mutta lehden nykyiset toimittajat ovat tyytyneet vain muutamalla sanalla kuvaamaan testilautojen pohjan muotoa. Valitettavaa, sillä pohjan mittasuhteista minkä muotoinen sheippi on, voi tehdä huomioita kuinka lauta mahdollisesti käyttäytyy eri olosuhteissa.

 Kaikissa mittaamissani (omistamissani) laudoissa on ollut jonkun verran veetä pohjassa mukaan lukien freestyle wavet ja vanha Bicin wavelautani. Suuremmassa osassa laudoista on myös jonkun verran konkaaveja (koveruutta) ainakin laudan etuosassa. Jos lauta olisi täysin tasainen pohjasta, se olisi aika holtiton ajettava ja todennäköisesti spinnaisi koko ajan. Pohjan veemuoto lisää suuntavakautta ja parantaa kryssikykyä, siis kykyä nousta tuuleen.

Konkaavi(t) imee ilmaa laudan alle ja parantaa plaanaavuutta ja laudan etuosassa pehmentää ajoa aallokossa. Konkaavit voivat toimia kuin iskunvaimentajina merenkäynnissä. Leveissä formulalaudoissa on yleensä veetä ja konkaaveja runsaasti.

 Omistan vuoden -93 ämpärimuovisen Tigan, joka oli aikoinaan testivoittaja brittilehdessä. Se oli myös World Cup hyväksytty ja sillä on tosiaan kilpailtu ammattikisoissa (ei pidä nauraa!).

Tigan pohjassa on joissakin kohdissa kolminkertaisesti veetä, pohjan keskellä ja kummassakin puoliskossa. Lisäksi siinä on mono- ja tuplakonkaavia siellä ja täällä.

Tigalle oli ominaista (olen museoinut sen varaston seinälle), että se toimi hyvin pienellä evällä, eikä koskaan spinnannut. Lisäksi se nousi tuuleen pieneksi 89 litraiseksi slalom laudaksi tavattoman hyvin, paremmin kuin mikään muu kölitön lauta, jolla olen ajanut. Nämä ominaisuudet olivat nimenomaan seurausta rungon sheipistä, ei evästä.

Lauta oli nopea, mutta heikkous oli pitkä suora nokka, jota sai varoa, ettei se osunut vasta-aaltoon. Mastokisko on sille ajalle tyypillisesti edessä, mikä pahensi osumisherkkyyttä. Vedin sillä kerran kunnon katapultin noin metrisessä ristiaallokossa 15 m/s tuulessa. Jostain syystä käytin silloin kypärää, mikä oli tarpeen katapultissa, kun pääni meni NP-purjeen ikkunasta läpi.  Sen jälkeen tein mastokiskoon pienen viritelmän, niin että mastojalan sai niin taakse kiskoon kiinni kuin suinkin mahdollista.

Peter Volwaterin Falconin pohjassa näkyy keskellä V ja tupla konkaavit

 Toinen ärsyttävä piirre Tigassa oli sen taipumus roiskia neulanteräviä vesisuihkuja suoraan silmille. Aivan kuin sheippaaja olisi säätänyt laudan kantit niin, että ne parhaassa vauhdissa leikkasivat vettä lähettäen roiskeet suoraan naamalle. 

Kuitenkin Tiga on jäänyt monista laudoista mieleen omintakeisena, mutta luotettavana kovan tuulen lautana. Ja senaikainen hyvin kapea perä tarkoitti tietysti tiukkoja jiippejä.

Tavallinen veen määrä purjelaudoissa liikkuu muutamissa millimetreissä ja yleensä alle 10 mm. Omistamiani lautoja, joissa veen määrä on yli 10 mm, olivat mm Starboardin Carve 99 ja Fanaticin Skate 100. Kumpikin oli sen ajan freestyle tai FSW lautoja ja testeissä aikanaan eritäin hyvin pärjänneitä. 

Manta 79 perän Cut Outsit ovat 27 mm syvät

Myös 90-luvun suosikkilaudassani Mistral Screamerissä oli etulenkkien alla veetä peräti 14 mm. Screamerin pohjassa oli myös tuplakonkaavia runsaasti. Screameri oli vaikeassa merenkäynnissä todella hyvä ajettava ja myös erittäin nopea lauta.

Mielenkiintoista on, että yli 10 mm veetä löytyy myös Formula Vaporin pohjasta, sekä Tabou Manta slalomeista. Mantat ovat tunnettuja hyvästä kontrollista ja niissä on myös reilut konkaavit pohjassa, uusissa malleissa tosin hieman vähemmän kuin vanhoissa. Vertailuna 2011 JP 112 slalomin pohjassa veetä on maksimissaan n 6 mm.

Mantan testikuski Ross Williams painoi muutama vuosi sitten noin 85 kg, JP:n tehdaskuljettajat 2011 Albeau ja Buziani taas noin 100 kg. Vaikuttaako laudan testaajien oma paino lautaan tehtyyn sheippiin? Varmastikin, suunnittelijahan tekee laudan nimenomaan testikuskia varten niin, että lauta olisi ykköskuljettajan alla kilpailukykyinen.  

Racelautojen pitkä flatti

Mittaamieni nykyisten slalomlautojen pohjan suora osuus (flat) 2 mm:n keulanousulla on luokkaa 100-107 cm, poikkeuksena 2011 JP112, jonka flatti on vain 91 cm. Formula Vaporissa se on 100 cm.  

Vanhassa pitkässä wavessani se on alle 70 cm, koska wavelaudan täytyy kyetä kääntymään aaltojen välissä. Wavelautaa ei ole suunniteltu nopeaan suoraan ajoon vaan käännöksiin. 

Ja mielenkiintoisena poikkeamana säännöistä RRD 91 FSW:ssa flatti on peräti 109 cm! Kuitenkin RRD on helppo ajettava chopissa ja se kääntyy hyvin aallokossa. Kääntyvyyttä on parannettu perän rockerilla, perä kaartuu ylöspäin noin 2 mm.

Racelaudoissa perän rockeri on poikkeuksetta 0. Niissä ei ole tail rockeria, koska se huonontaa plaanaavuutta ja kuuluu enemmänkin wavelautojen pohjan ominaisuuksiin. Ja taas poikkeuksena sääntöihin joidenkin freeride ja freerace lautojen jiippauskykyä on parannettu 1-2 mm perän rockerilla. 2006 JP freerace laudassani on perää nostettu jopa 3 mm. Kuitenkin JP Super-X on varsin nopea lauta ja erittäin aikaisin plaanaava.

RRD FSW sivujen kantit ovat pyöreät, ei kulmikkaat niinkuin slalomlaudoissa

Pelkästä Veen määrästä tai konkaavien syvyydestä ei kuitenkaan voi tehdä suoria johtopäätöksiä laudan ajo-ominaisuuksista, koska laudan ajettavuuteen vaikuttavat niin monet seikat yhdessä. 

Kuitenkin on mielenkiintoista tietää mitä oman suosikkilaudan pohjasta löytyy. Se selviää rullamitalla, suoralla laudanpätkällä ja työntömitalla. 

Kun lautaa työntää laudanpohjaa pitkin, niin valoa vasten pohjassa näkyy mahdollinen konkaavi(t). 

Vee näkyy vielä helpommin siitä kuinka paljon lauta nousee laudan toisesta reunasta ylöspäin.

Ohessa on muutama linkki sivustoihin, joissa on selostettu tarkemmin laudan muodon vaikutusta laudan käyttäytymiseen. Liitteenä myös joitain mittoja omista laudoistani.

http://carbonartwindsurf.com/Performance/Boardology

http://users.telenet.be/fanaticfanart/Windsurfing/Tricks/webPages/boardJargon.htm

MALLI	Vm	Pit x lev x til	V / Konkaavi	V / Konk	V / Konk	V / Konk	FLAT	ROCKER	Perä
			mm, 30 cm perästä	90 cm	120 cm	(40 cm keulasta)	suora osuus cm (2 mm)	Perän nousu mm	Leveys  (30 cm off)
Vapor Formula	2008	230 x 100 x 156	3 / 2 dc	11/ 5 dc	13/ 7 dc	11/ 7 dc	100	0	82
Manta 79	2010	232 x 79 x 125	15 / 0	12 / 0	10 / 3 dc	1 / 6 dc	107	0	56 / 56,7
Manta 71	2012	232 x 71 x 113	12 / 0	10 / 1	7 / 2	0 / 3 dc	104	0	48,5 / 49,5
RRD FSW 91	2010	238 x 59 x 91	6 / 0	10 / 1	9 / 1 dc	< 1	109	< 2	35,5 / 37
Tiga 260 ACR	1993	260 x 56 x 89	9	5 / 3 dc	9 / 5 dc	4 / 3 dc, sc	120	< 1	32

Veen ja perän rocker yksikkö on mm                 dc = tupla konkaavit, sc = mono konkaavi

Miksi Jeesus syntyi

 Nykyaikana olemme tottuneet odottamaan loogisuutta kaikelta järkevältä toiminnalta, on se sitten talouden hoitoa tai purjelautailua. On loogista odottaa, että joulun jälkeen kaupat aloittavat alennusmyynnit. On myös loogista odottaa, että harjoittamalla systemaattisuutta vaikkapa surffausharrastuksessa, omia taitoja voi kehittää ja omia välineitä voi päivittää itselleen sopivimmiksi. Loogisen toiminnan takana on yksinkertainen järjenkäyttö ja suunnitelmallisuus.

Monet ajattelevat, että looginen ajattelu ja usko ovat erillisiä asioita, joita ei tule sotkea yhteen. Tämä ajattelutapa jopa uskovien taholla tarkoittaa toisin sanoen, että Luoja ei toimi järkevästi eikä raamatussa ole loogisuutta.

Näin joulun aikaan sopii muutama ajatus joulun sanoman loogisuudesta. Mikä tarkoitus Jeesuksen syntymällä oli?

Joku viisas on sanonut, että kaikella toiminnalla tulee olla tarkoitus ja päämäärä. Ja koska Jumala on viisas, niin mikä oli Hänen tarkoituksensa ja päämääränsä Jeesuksen tulolle maailmaan?

Lunastus on teologinen termi, josta Uusi testamentti puhuu paljon ja se tarkoittaa vapaaksi ostamista. Jeesus sai aikaan iankaikkisen lunastuksen ja lunastus lienee siis se jokin, joka oli Jeesuksen elämän tarkoitus.

 Jo vanha testamentti puhuu paljon lunastuksesta erilaisina lupauksina, kuinka Herra lunastaa palvelijoidensa sielut (Ps 34:23). Daavid kirjoitti mm tuon profetian noin 1000 vuotta e.Kr.

Vertaamalla vanhaa ja uutta testamenttia ja niitä lukuisia profetioita, jotka Jeesus elämällään täytti, löydämme Jumalan suunnitelman ja tarkoituksen Jeesuksen syntymiselle.

Vanhassa testamentissa on ainakin 109 selkeää profetiaa Messias kuninkaasta, mitkä Jeesus täytti syntymällään, elämällään ja kuolemallaan. Joten Jeesuksen syntymälle oli olemassa selkeä Jumalan suunnitelma.

Mutta mikä se yksinkertaisesti oli? Lunastaa ketkä ja mistä?

Kristinuskon teologisia pääkohtia ovat sellaiset kuin laki ja armo, sekä anteeksianto. Laki on esim kymmenen käskyä; Älä pidä muita jumalia, Älä tapa, Älä varasta, Kunnioita isääsi ja äitiäsi jne. Emme ehkä tarvitse katekismusta kertomaan meille, että emme ihmisenä kykene täyttämään käskyjä ajatuksissamme ja teoissamme, vaan epäonnistumme surkeasti. Olemme siis kaikki syntiä tehneitä ja Jumalan kirkkautta vailla. 

Lain rikkomiselle on ominaista, että siitä seuraa rangaistus, jonka laki rikkojille määrää. Raamattu julistaa, että ”Synnin palkka on kuolema ja iankaikkinen erotus Jumalan kasvoista.” Tämä rangaistuspykälä viittaa siis taivaaseen ja kadotukseen.

Lakia seuraa aihe nimeltä armo. Kirjoitettu on: ”laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.” Armo ja anteeksianto kulkevat käsi kädessä, mutta missä syntiä ei ole, ei tarvita anteeksiantoakaan. Jos minä siis luen itseni ja elämäni synnittömäksi, niin enhän silloin tarvitse anteeksiantoakaan. Ja Jumala on luvannut armahtaa kaikkia katuvia syntisiä.

Jos ei ole olemassa tekijöitä 1 + 1, niin summakaan ei kyllä ole 2. Anteeksiantoon tarvitaan siis ihminen, joka tunnistaa ja tunnustaa syntisyytensä niitä katuen, ynnä Jumala, joka täyttää lupauksensa poikansa Jeesuksen kautta. Näin 1 +1 = 2 eli summa on armo ja anteeksianto.

Mutta nyt seuraa looginen kysymys. Osatekijät laki ja rangaistus, armo ja anteeksianto ovat kyllä selkeitä ja ymmärrettäviä. Mutta kuinka joku voi saada armon ja anteeksiannon ilman rangaistusta? Jos olen rikkonut lakia, niin kuka tuomari minut rankaisematta armahtaisi? Eikö syyttäjäkin vaadi rangaistusta oikeuden toteutumiseksi?

Ja eikö eritoten tuomarin tehtävä ole valvoa oikeuden toteutumista ja lain määräysten pikkutarkkaa noudattamista? Väärä on se tuomari, joka jättää rankaisematta lain rikkojat! Onko Jumala siis väärä tuomari, kun Hän antaa meille anteeksi tekemämme synnit?

Teologit kertovat havainnollista esimerkkiä lunastuksen merkityksestä. Eräällä tuomarilla oli tytär, joka rikkoi liikennelakia. Tyttären rikkomus oli niin vakava, että hänet haastettiin oikeuteen vastaamaan rikkomuksestaan. Kertomuksessa tytär tuotiin oman isänsä tuomittavaksi. Tuomari oli oikeamielinen ja vaikka hän rakasti syvästi tytärtään, hän ei halunnut olla puolueellinen omalle perheenjäsenelleen. Niinpä hän luki oikeutta ja julisti tuomioksi rankaisevansa tytärtään lain ankarimman rangaistuksen mukaisesti.  Luettuaan tuomionsa hän astui alas tuomarinistuimeltaan, riisui virka-asunsa, ja meni ja maksoi suuren sakon tyttärensä puolesta. Tämä vanhurskas tuomari noudatti kaikkea lakia, mutta samalla hän meni ja lunasti tyttärensä vapaaksi rikoksestaan.

Jeesus syntyi kuollakseen meidän puolestamme. Kuolemansa kautta hän lunasti meidät vapaiksi rangaistuksesta ja tulevasta tuomiosta. Jeesus maksoi omalla verellänsä (elämällään) meidän syntiemme hinnan. Jumala, joka on oikeamielinen tuomari, voi näin armahtaa meitä synteihin syyllistyneitä ihmisiä, koska Hän on ensin rankaissut omaa Poikaansa. Jeesuksen tuomio oli ankara, se on yksi hirvittävimmistä tavoista kuolla.

 Lain tarkoitus on herättää synnin tunto eli lahjoittaa meille terve syyllisyys. Tunteepa ihmiskunta sitä tai ei, niin koko maailma on syyllinen Jumalan edessä. Synnin palkka eli rangaistus on kuolema. Ihmisen suurin tarve on anteeksianto ja rakkaus. Niille, jotka uskovat, Jumala lahjoittaa armon ja anteeksiannon. Jumalan suunnitelma ja tarkoitus on palauttaa ennalleen ihminen osaksi Jumalan alkuperäistä suunnitelmaa, missä ihminen elää Jumalan yhteydessä ja kumppanuudessa.

En tiedä voiko tulevassa ajassa harrastaa purjelautailua, joka on maailman paras harrastus, mutta jos ei voi, niin olen varma siitä, että Jumalalla on varattuna lunastetuilleen jotain vielä parempaa!

Syntymäpäivät ovat juhlia, joissa kaikkien tulee iloita. Muistetaan tänä jouluna vähäosaisia ja juhlitaan Jeesuksen syntymää!

Ps teologiaa tutkineille huomautus, että yllä oleva kuvaus lunastuksesta on hieman yksinkertaistettu esitys, mutta vain hieman. Lunastuksessa on kyse myös muista seikoista, kuten vapautuksesta synnin orjuudesta jne. Jeesuksen sovitustyö käsittää paljon hyvää, joten kannattaa lukea Raamattua ja selvittää itse mitä kaikkea Jumala on meille Pojassansa lahjoittanut.

Kovan tuulen laudan valinta

Purjelaudoissa on nykyään varsinainen

runsauden pula sekä lautojen, että purjeiden suhteen. Valmistajat ovat kehittäneet omat nimityksensä jakaen laudat eri luokkiin auttaakseen kuluttajia oikean lautatyypin valitsemisessa. Etuliite free- luokitustyypin edessä kertoo laudan sopivan harrastajakäyttöön, mikä tarkoittaa yleensä helpompaa käsiteltävyyttä, kapeampaa perää, usein passiivista plaanaavuutta (ei tarvetta pumpata) ja yleensä myös suurempaa painoa. Luokkanimityksiä on monia, mutta sellaista kuin strongwind board tai hugechop board ei ainakaan vielä ole olemassa.

 Omat lautavalintani ovat formula tai leveä slalom kevyeen keliin (purjekoolla 10 - 8,5).
Keskituuleen (purjekoolla 7,7 – 6,7) yleensä slalom tai freerace lauta.
Mutta kelin kovetessa valinta vaikeutuu. Mikä on sopivin lauta kovaan tuuleen noin 6 neliön purjekoolla?

Ne tekijät, jotka auttavat sopivan lautatyypin määrittämisessä, ovat taasen ne omat mielirannat, joilla yleensä tulee ajeltua ja edelleen niissä vallitseva aallokko.
Jos tarkoitus on etsiä aaltoja ja ajella aallokossa, valinta on ilmeisemmin freewave tai peräti wavelauta. Jos riittää, että lauta toimii järvillä tai suojaisilla lahdilla, joissa aallonkorkeus ei nouse liikaa, silloin voi harkita jopa slalom- tai freeracelautaa. Tai, jos haluaa vain nautiskella cruisailusta ja mukavista jiibeistä, freeride tai freemovelaudat ovat usein sopivia. Jos taas on tarkoitus metsästää gps nopeusennätyksiä, silloinkin valinta on helppo, eli ilmeisemmin kapeahko slalomrunko. 

Mutta entä, jos laudan on toimittava myös kovassa tuulessa ja äärimmäisessä chopissa mukaan lukien hallittu jiibbaus? Ja laudan pitäisi olla vielä ripeästi etenevä.  

Yllä paljon veetä ja concaaveja

Taasen on todettava, että monet Etelä-Suomen surffispoteista toimivat suhteellisen hyvin keveillä ja keskituulilla. Mutta kelin kovetessa kutosen tai vitosen keliksi, vesialue alkaa muistuttaa valitettavan usein enemmänkin perunapeltoa. Ja perunapellolla tai ristiaallokossa ajo nopealla laudalla ei ole mitään nautinnon maksimointia.

Surffaus nopealla laudalla kovassa kelissä kuluttaa nopeasti voimia ja pakarat ja reidet tahtovat mennä tukkoon. Ja vaikka laudan ja rikin trimmit olisivatkin kohdallaan, kovassa vauhdissa lauta ottaa helposti ilmaa alleen - ainakin jos purje pääsee puuskissa aukeamaan.

Ja lisäksi on haasteena vielä käännökset. Jiibbaus kovassa tuulessa voi olla sopivissa olosuhteissa hauskaa, mutta se voi olla myös haastavaa, jos alusta on kuin kumpareikkoa ja lauta on juuri ja juuri hallinnassa. 

Laudan sheipin vaikutus

Helpoin ratkaisu lisätä kontrollia edellä kuvattuun perunapelto tai choppi olosuhteisiin on tehdä laudan rungosta hidas. Hidas hyvin kääntyvä lauta on muodoltaan yleensä kuin banaani. Esim wavelaudassa pohjan veteen kosketuksessa oleva suora osuus on lyhyt, ja keula ja usein myös perä kaareutuvat ylöspäin. Plaanaavuus on heikko, mutta lauta kääntyy helposti aallonpohjassa. Puhutaan pohjan rockerin määrästä. 

Nopean slalomlaudan pohja on taas rungoltaan melko suora. Aikaisin plaanaavassa laudassa on pitkä suora osuus ennen kuin laudan etuosa kaareutuu ylöspäin keulaan. Muita tärkeitä käyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja ovat lisäksi mm pohjan veemäärä ja konkaavien syvyys. Aallokossa concaavit mm pehmentävät menoa toimien ikäänkuin iskunvaimentimina. 

Näiden lisäksi on muitakin asioita, joita laudan suunnittelija käyttää rakentaakseen laudasta halutunlaisen. Mutta nämä kolme edellä mainittua seikkaa ovat oleelliset, rungon leveyden ja pituuden lisäksi tietysti.

 On olemassa nopeita lautoja, joissa laudan kontrolli säilyy, vaikka luukku rytkytyksessä hetkellisesti aukeaisikin. Nämä eivät ole täysverisiä slalomlautoja, eikä niiden tarvitse myöskään olla hitaita (free)wavejä - vaan lautoja, joilla on äärimmäisen helppoa ajaa kovassakin aallokossakin. Slalomlauta on luonnollisesti nopein lauta hyväkuntoisen kilpailijan alla, mutta nyt puhumme freeride surffauksesta, jossa huomioidaan myös ajonautinto. Slalomrunko on suunniteltu ehkä 10 minuuttia kestävään kilpailuerään. Se ei ole tarkoitettu pitkäkestoiseen ajeluun tyylillä kiihdytys – hyppy – jiibbi ja takaisin.

 Purjelautatestejä joutuu lukemaan joskus rivien välistä ja tarkasti vertaillen, että niistä saisi hyvät ja huonot puolet esille.  Jos testi on tehty kovassa kelissä, silloin tekijä yleensä mainitsee jotain  laudan hallittavuudesta ääriolosuhteissa. Parhaita lähteitä eri lautojen tosi ominaisuuksien selvittämiseksi ovat kuitenkin surf-foorumit, joissa laudan pitkäaikaiset käyttäjät raportoivat käyttökokemuksistaan. Yleensä näitä tietoja joutuu vain odottelemaan. Lautamallista, joka on ollut vuodesta viiteen vuoteen markkinoilla, löytyy luonnollisesti parhaiten tietoa.

Näyttäisi löytävän ainakin kolme lautamerkkiä, joissa ajokontrolli ja toiminta kovassa kelissä ja chopissa näyttäisi olevan erityisen hyviä. Nämä laudat eivät ole luokkanimityksestään huolimatta hitaita, vaan pikemminkin hieman kesytettyjä slalomeja. Ne ovat nopeita silloin, kun tuuli on kova ja olosuhteet haasteelliset. Valmistajasta riippuen niitä kutsutaan freeride laudoiksi tai sitten jollain valmistajan omalla nimityksellä.

Kuutosella Tulliniemessä

Viime kesäni olin Tulliniemessä itäkelillä. Seurasin millä muut ajoivat ja valitsin Gaastran Matrixin kuuden neliön purjeen, koska se kestää paljon tuulta ja seuraava kokoni alaspäin olisi ollut neliön pienempi. Kävin ensin vesillä 65 cm leveällä Manta slalomilla, mutta en viipynyt kauaa. Evä oli kyllä laadukas ja lautaan sopiva, mutta laudan vauhti tuntui olevan liikaa minulle. Kun päästin purjetta vähänkin aukeamaan, lauta otti ilmaa alleen aallonharjalta. Meno tuntui suorastaan pelottavalta aaltovyöhykkeen alkaessa. Palautin laudan sen ystävälliselle omistajalle ja pyysin seuraavaksi kokeiltavaksi Tabou Rockettia, joka on ehkä hieman aliarvostettu freeridelauta. Tilavuus oli 105 litraa ja leveys 61 cm. Ruuvasin lautaan kiinni saman Select 35 slalomevän, joka oli ollut Mantassa. Kiristin myös hieman purjetta saadakseni sen hieman litteämmäksi. Vetoa oli kyllä riittävästi.

Lähdimme ystäväni Allun kanssa yhtaikaa rannasta, hän ajoi Mantan slalomilla ja minä Rocketilla. Koska Hangon aallokko oli aikamoista choppia ulkona, kaipasin lautaan nyt vain kontrollia jaksaakseni ajaa sillä ilman pelkoa väsymisestä ja hallitsemattomista ilmalennoista. Kaverillani Allulla oli enemmän painoa ja voimia, hän pärjäsi hyvin slalomilla. Meillä oli kummallakin suurin piirtein samankokoiset purjeet. Rocket kantoi hyvin läpi heikkotuulisen vyöhykkeen. Lauta tuntui pitkältä, vaikka sen pituus on vain 242 cm. Pituus ei kuitenkaan tuntunut haittaavan aallokossa, koska laudan lähdetty plaaniin, ajo oli hyvin rauhallisen tuntuista. Itse asiassa pettävän rauhallista. Eteneminen oli niin helpon tuntuista, että oletin laudan olevan yksinkertaisesti hidas. Se

nimittäin tuntui hitaalta ja siten myös helpolta ajaa. Ja kun päästin luukkua auki, lauta oli helppo hallita eikä karannut kontrollista. Tietysti laudan iskiessä korkeisiin vasta-aaltoihin se heittelehti jonkun verran, mutta hillitysti. Ajo oli helppoa ja kontrolloitua. Kääntäessäni laudan jiibbiin yllätyin. Vaikka tekniikkani oli kaikkea

Tabou Rocket 105 l

muuta kuin täydellinen, Rocket kääntyi aalloissa ripeästi ja pysyi plaanissa, vaikka flippasin purjeeni kömpelösti. Yllätyin toisen kerran rannassa tarkistaessani ajonopeuteni Garministani. Lauta ei todellakaan ollut hidas, varsinkin huomioiden chopin, jossa olin ajanut. Rannassa kuulin myös, ettei Allu päässyt slalomillaan kovempaa. Muistin ne monet positiiviset arviot Rocketin helppoudesta ja hyvästä kontrollista, mitä olin lukenut lehtien testeistä ja käyttäjä forumeista. Huolimatta reippaasta gps-vauhdista ja epätasaisesta ajoalustasta se ei ollut ollenkaan raskas ajaa. Luokitukseltaan se on ”vain” Freeride lauta, joka ainakin pienemmissä malleissa on ennemminkin kesytetty slalom.

Iso 120 litrainen Hawk bongattuna Tulliniemen rannassa

Hidas voi olla nopeampi

Australian Seebreeze forumilla on kehuttu myös Fanaticin pienimpiä Hawk lautoja helpoiksi choppi laudoiksi, nopeiksi ja hyvin kääntyviksi.  Yllättäen myös Taboun yleislauta 3S 96:lla on raportoitu ajetun 30 solmun nopeuksia kovassa tuulessa noin 5,5 – 6 neliön purjekokoilla. Sekä etelä-Afrikan että Australian purjelauta forumeissa on mainittu 3S:n vauhdin haastavan slalomlautoja silloin, kun olosuhteet käyvät slalomeille haastavaksi. Kyseessä on ainakin vuosimallit 2011-2012. Kaikkien näiden lautojen nopeus perustuu laudan helppouteen. Silloin, kun ajo on helppoa, voi ajaa lujaa olosuhteissa, jossa slalom lauta alkaa karata keskiverto surffarilta käsistä. 

Laudan trimmit kuntoon

Nopeaan ajoon lenkit kannattaa siirtää ulos ja vaihtaa vakioevän tilalle vaikkapa slalomevä. Ainakin 3S laudan perä on niin kapea, että lautaan sopii paremmin camberittomat purjeet. Ja kun tuulta on riittävästi, wavepurjeellakin pääsee 30 solmua. Käännökset ovat vain paljon helpompia kuin camberipurjeella.

Kevyelle purjehtijalla laudan kontrolli kasvaa myös, kun leveys ja tilavuus pienenee. Rocketin 95 litran malli on vain 58 cm leveä ja siten mielenkiintoinen vaihtoehto 105 mallille, jonka leveys uusissa malleissa on kasvanut peräti 63 cm:in. Mitä leveämpi runko, sitä enemmän pinta-alaa aalloille iskeä vastaan. Nopeata kovan tuulen lautaa valitessa valinnan joutuu tekemään pienen ja vielä pienemmän rungon välillä. Jos kukkaro ja auton koko rajoittaa, niin toimiva vaihtoehto voi olla noin 60 cm leveä nopea freeride lauta kovaan tuuleen ja nopeaan ajoon. Laudan luonnetta voi vielä halutessa pehmentää käännöksiin ja hyppyihin sopivammaksi, käyttämällä pientä taaksepäin taivutettua evää.

Ja edelleen siihen viiden tai neljän neliön keliin kannattaa hankkia se hidas freewave/wavelauta, joka ei karkaa lentoon siinä hurjimmassakaan kelissä.

Älä luovuta

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää puhetta uskosta ja Jumalasta, joka tyynnyttää myrskyn.

Aina välillä törmään uskovissa ystävissäni sellaiseen ajattelutapaan tai asenteeseen, että ”koska Jumala antoi minulle tämän vastoinkäymisen (sairauden/ vaivan/ ongelman) ei varmaankaan kannata enää jatkaa tätä juttua.” ”On tätä asiaa jo rukoiltukin ja ei ole mitään tapahtunut. On vain tyydyttävä Jumalan tahtoon.” Heidän sanoistaan on kuulunut lohduttomuus, toivottomuus.

Tällainen puhe saa minut aina hämmentyneeseen tilaan, ja koska yleensä vältän sellaisia teologisia keskusteluja, jotka voivat johtaa erimielisyyteen, olen yleensä hiljaa. Mutta tuollaiset lausahdukset jäävät vaivaamaan mieltäni yleensä pitemmäksikin aikaa. Ei ehkä ole aina oikein, että olen hiljaa, mutta kärsimyksen alue taustalla olevine syineen on arka ja vaikea alue. Eikä kukaan pysty yksiselitteisesti sanomaan miksi tämä vastoinkäyminen kohtasi minua tai jotakuta. Uskon kuitenkin, että tärkeämpää onkin mitä ihminen tekee tilanteessa, jossa ongelma on osunut omalle kohdalle.

Evankeliumissa on mielenkiintoinen kertomus (Mark 6:45 – 52), jossa Jeesus vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja purjehtimaan edeltä suuren Gennesaretin järven toiselle puolelle. ”Ja tapahtui että illalla auringon laskiessa he olivat keskellä järveä ja myrskyksi noussut tuuli oli heille vastainen.” 

Jeesus oli siis lähettänyt opetuslapsensa merihätään. Gennesaretin järvi vastaa mittasuhteiltaan aika lähelle Säkylän Pyhäjärveä. Saaria ei juuri ole ja kummallakin järvellä nousee heti tuulen noustessa korkea ja lyhytvälinen aallokko. Voi vain kuvitella millaiselta se tuntuu yöllä pienehkössä veneessä olijoista. Tässä yhteydessä voisi esittää sen epäviisaan kysymyksen kärsimyksen ja vastoinkäymisen kohdatessa, että miksi kaikkitietävä Jumala vaati opetuslapsensa lähtemään epätoivoiselle matkalle suoraan myrskyyn ja kirjaimellisesti vastatuuleen. Jos Jeesus tiesi myrskystä, miksi hän lähetti opetuslapsensa hätään. Tuskinpa he olisivat edes päässeet määränpäähänsä sen yön aikana, jos olisivatkin selvinneet hukkumatta myrskystä!

Markus jatkaa kertomusta: kun Jeesus näki heidän olevan hädässä, tuli hän heidän luoksensa. Hän ei kuitenkaan tullut heti, vaan vasta aamuyöstä, kävellen vetten päällä. Mutta sitten Markus kertoo, että hän aikoi kävellä heidän ohitsensa! Ja kun opetuslapset alkoivat huutaa peloissansa, niin heti hän puhutteli heitä ja astuikin veneeseen heidän kanssaan. Ja lopulta Jeesus tyynnytti myrskyn. Ja Markus toteaa vielä lyhyesti ikään kuin syyksi opetuslasten pelolle ja hämmästykselle, että heidän sydämensä oli paatunut.

Surffaus on hyvä harrastus. Niin hyvä, että olen sitä yli kaksikymmentä vuotta innokkaasti harrastanut. Kristityllä harrastus on kuitenkin oltava vain harrastus, niin ettei se pääse nousemaan liian korkeaan asemaan elämässä ja ajankäytössä. Olen vuosien mittaan jonkun verran kamppaillutkin tämän asian kanssa. Jokainen Suomi-surffari tietää, että hyviä tuulia ei Suomen lyhyessä kesässä ole liian kanssa. Muistan vieläkin serkkupojan häät vuosien takaa, jonne olin kutsuttu. Häät oli sisämaassa. Ihan hyvä hääjuhla, mutta varauksettoman iloni pilasi päivä, joka sattui olemaan tuulisin siinä kuussa. Ja kun ajomatkakin oli pitkä, jouduin vaan autosta seuraamaan niitä vaahtopäitä, joita näkyi kaikkein pienimmissä lammikoissakin.

Mutta itseltäni jäi se tuuli ajamatta. Esitin sen jälkeen ystävilleni toteamuksen, että lailla pitäisi kieltää häät ja hautajaiset kesäaikana muualla kuin rannikon välittömässä läheisyydessä!

Hyviä harrastuksia tärkeämpiä ovat kuitenkin läheiset ja ystävät, ja heille annettu aika. Ja surffikavereille rannalla jaettu aika ei korvaa tätä ajankäyttöä (ainakaan kokonaan). Olen viimeiset vuodet yrittänyt noudattaa tätä periaatetta. En siis mene vesille hyvälläkään tuulella silloin, kun minulta odotetaan läsnäoloa jossakin muualla. Pyrin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ihmissuhteet on oltava ennen surffausta. Onneksi kuitenkin vaimoni (ja koirani) ovat sitten oikeaan aikaan yhtä innokkaita lähtemään rannalle kuin itse olen. Olen siis tässä asiassa siunattu.

Hyvillä harrastuksilla on muitakin ”vastustajia” kuin kilpailu ajankäytöstä. Sellainenkin pieni vaiva kuin kipeytynyt ranne voi kerrassaan pilata surffarin kesäloman. Pitkän talven aikana tehdyt lomasuunnitelmat ja uusien välineiden testiaikeet näyttävät menevän täysin pieleen yllättäen iskeneen pikku vaivan vuoksi. Onneksi muutaman viikon pakkolepo puree useimpiin lihasvaivoihin. Silloin vain, kun vaiva osuu omalle kohdalle, mieli on useimmiten varsin maassa huolimatta tilastollisista parantumisennusteista. Suomen kesä on lyhyt ja kipeillä paikoilla ei voi harrastaa. 

Kolme vuotta sitten venäytin alaselkäni juuri surffikauden alussa. Sen tavallisen noin viikon pakkolevon jälkeen selkäni alkoi jo kestää purjehtimista. Mutta sitten alaselkääni lämmitellessä vasemmassa ranteessani tapahtui jotain. Se kipeytyi. Eikä tullut kuntoon rukouksella, levolla, mobilaatilla eikä muillakaan lääkkeillä. Ei koko kesänä. Pahimmillaan en kärsinyt kääntää ovenkahvaa vasemmalla kädelläni. Eikä lääkärit osanneet kertoa syytä. Ja vielä näiden lisäksi oli muitakin etupäässä terveydellisiä haasteita, joille kaikille oli yhteistä se, että ne ”vastustivat” surffausta. Jopa naamani alkoi reagoida aurinkoon, mitä ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut.

Myönnän, että tällöin tunteeni menivät vuoristorataa. Yksin ajaessani autolla purin tunteitani ja karjuin raivosta. Ymmärsin myös miksi minua vihastutti. Kaikki talven aikana laatimani minun omat suunnitelmani näyttivät menevän mönkään. Olin vihainen ja raivossani. Ja aloin lopulta myös punnitsemaan vakavasti harrastuksestani luopumista, kaikkien surffireleitteni laittamista alennusmyyntiin, lopettamista. Näytti loogisestikin siltä, että ei ole mitään perusteita jatkaa, jos haluan itseni vielä kuntoon. Ja sitten edelleen tuntui, ettei elämässä ollut enää mitään hauskaa jäljellä. Nyt pidettäisiin vain ikävää loppuelämä. Mieleeni myös muistui, kuinka jotkut ystäväni olivat neuvoneet minua jo aiemmin luopumaan surffaamisesta, koska ajattelin sitä liikaa. Ja ehkä tämä vaiva olikin Jumalan puhetta, että on aika lopettaa. Vai oliko?

Päätin lopettaa purjelautailun, jos se on Jumalan tahto. Käsittelin asiaa ja mietin sitä, ja tiesin, että pystyn siihen. Tapahtukoon Hänen tahtonsa. Suunnittelin jo miten hoidan välineiden kauppaamisen. Kuitenkin sisimpäni ei oikein yhtynyt tähän järjen päätelmään.

Seuraavaksi vaimoni sai tietää ajatukseni ja alkoi palautella mieleeni joitain asioita vuosien varrelta. Sitä mitä hän ja useat muut ihmiset olivat kokeneet minusta ja harrastuksestani, että kuinka Jumala oli sen minulle antanut. Hän muistutti myös useista profetioista, joita olin saanut surffaamisestani jo 90-luvulla. Niinpä aloin tutkimaan ja kyselemään asiaa vielä uudestaan, ja tulin siihen tulokseen, ettei Jumalalla ollut mitään surffaustani vastaan. Päinvastoin jokainen hyvä lahja tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä. Tämä raamatun jae puhutteli minua. Rukoilin, että jos tämä harrastus edelleen on hyvä lahja minua varten, niin auttakoon Hän minua eteenpäin. Onhan Hän Herra, joka parantaa.

Ranteeni kiukutteli loppuvuoden 2011. Lautailin vain noin 30 minuuttia kerrallaan. Kuitenkin kesälomani tullessa ranteeni oli parempi niin, etten tarvinnut jättää väliin yhtään tuulipäivää. Surffasin melkein joka päivä. Lomani päätyttyä ranteeni vähän ärtyi ja vähensin vesillä oloa. Tilanne jatkui samanlaisena vuonna 2012. Ajokilometrejä vesillä tuli jo huomattavasti enemmän kuin 2011, mutta ajoittain ranne oli kipeä. Mutta kesälomani ajan se kesti sen mitä tarvittiin.

2013 ranne magneettikuvattiin ja syyksi paljastui ”laakeripintojen” kuluma. Ei ole hoitokeinoja, mutta toisaalta ranteen rasitus ei ole haitallista, eikä kipu vaarallista. Kirurgin mukaan parempi käyttää, kuin olla käyttämättä. Oli huojentavaa saada tämä tieto. Eritoten ettei surffaus ollut vaarallista, vaan ennemminkin suositeltavaa. Mielenkiintoista oli myös, että touko-, kesäkuussa ranne tuntui oireiltaan samalta kuin kahtena aikaisempana vuonna, mutta sitten oireet (kipu ja vihlonta) melkein hävisivät. Kesälomallani elokuussa ranne ei haitannut harrastamista, vaikkei täysin kunnossa ollutkaan. Tänä vuonna sain myös ajokilometrejä kasaan enemmän kuin viiteen vuoteen.

Miksi Jeesus lähetti opetuslapsensa vastatuuleen ja myrskyyn? Onko elämän myrskyillä tarkoitus? Johtuuko sairaus pahoista teoistani?

Kun Jeesukselta kysyttiin sokeasta miehestä, johtuiko hänen sairautensa hänen omista vai vanhempiensa synneistä – Jeesus vastasi, että ei johdu. Jeesuksen mukaan sokean miehen sairauden tarkoitus oli tuoda Jumalan kirkkaus ja kunnia esille.  Sitten Jeesus paransi sokean (Joh 9:1-7).

Job on raamatun kuuluisin kärsijä, ainakin Jeesuksen jälkeen. Job kärsi ilman omaa syytään, niin kuin Jeesuskin. Eikä Jumala vastannut Jobin kysymykseen miksi. Hän kyllä lopulta puhui Jobin kanssa, paransi lopulta hänet ja antoi hänelle tuplasiunaukset monien menetyksien tilalle. Näyttää siltä, että koetuksensa kautta Job oppi tuntemaan Jumalan uudella tavalla. Jobin kirja paljastaa myös lukijalle asioita näkymättömästä maailmasta ja sen taisteluista.

Elämän vastatuulessa ja myrskyssä joutuu kohtaamaan oman itsensä ja tunteensa, eikä aina mukavalla tavalla. Löysin itsestäni paljon vihaa ja pettymystä, muista asioista puhumattakaan. Kohtasin myös syyllisyyden ja itse syytöksien tunteet. Ja oman epäuskoni. Miksi Jumala ei paranna? Missä on Herran armo? Ja missä on oma kiitollisuuteni siitä hyvästä, mitä minulla jo on?

Myrsky myös muutti asioita. Kulkiessani kolme vuotta vastatuuleen harrastuksissani ja kaikessa missä toimivaa rannetta tarvitaan, asenteeni muuttuivat. Heikkoudessani aloin katsomaan asioita uudella tavalla. Minun täytyi hyväksyä oma voimattomuuteni ja ottaa jopa vastaan apua muilta. Kohtasin myös jälleen kerran Jumalan armon ja hyvyyden. Vaikkei täyttä paranemista ole vielä tullutkaan, huomasin taas, ettei Jumalalla ollut mitään minun surffaamistani vastaan. Jumala on antanut minulle surffaamisen ja kun pidän kiinni siitä, enkä luovuta, niin vastoinkäymiset väistyvät, yksi kerrallaan. Havaitsin myös, että niin kuin opetuslasten suhteen, niin myös omassa pienessä myrskyssäni Jeesus oli kuitenkin lähellä. Hän kuuli pyyntöni ja siunasi kaikki kesälomamme, laadukkaalla surffauksella ja kestävällä ranteella. Hän astui samaan veneeseen kanssani ja lopulta tyynnytti sisäisen myrskyni. Kun sain tänä kesänä kuulla ranteeni diagnoosin, vaikka hoitoa siihen ei ole, sain täyden rauhan asiasta. Nyt elän päivän kerrallaan, enkä luovu harrastuksestani, joka minulle on annettu. Luotan elämässäni Jumalan hyvyyteen ja odotan Häneltä hyvää. Ja ehkä seuraavan myrskyn koittaessa, en ole niin paatunut, vaan säilytän rauhani ja luotan Herran apuun.

Ensi kesälle pitäisi saada jostakin lauta kovaan tuuleen. Tiedän jo merkin.

Formulalla kevyeen keliin

Freeride surffauksen tarkoitus on maksimoida surffauksen nautinto (oma määritelmäni). Kilpalaudat ovat vuosien mittaan lyhentyneet ja leventyneet ja samansuuntainen kehitys on seurannut myös ei-kilpalautoja. 

 Omat kokemukseni leveistä freeride laudoista on ollut, että ne ovat raskaita ja kömpelöitä. Viimeksi Rhodoksella noin viisi vuotta sitten jouduin käyttämään aamupäivän keveissä tuulissa noin 80 cm leveätä testimenestyjä lautaa. Koko ajan kaipasin omaa kotikalustoani. Lauta kyllä plaanasi aikaisin, mutta se reagoi hitaasti ja oli eloton ajaa. 
Niinpä useimpien ei-kilpailevien harrastajien asenne myös formula lautoihin, noihin metrin leveisiin sämpylöihin, onkin täysin kielteinen.

Formulalaudan ulkoisia mittoja katsoessa ei tosiaan voi olettaa sen olevan kovin eloisa ajettava. Tai että formula voisi tuoda hupia freeride surffarin arkeen. Lauta on kuitenkin formula nimensä mukaisesti hienostunut kilparunko, jonka ajettavuus erilaisissa haastavissa olosuhteissa on saatu hämmästyttävän hyvin toimivaksi. Kiitos niille maailman parhaille kilpapurjelautailijoille ja sheippaajille, jotka ovat panostaneet lajiin ja rungon yksityiskohtien vuosia kestäneeseen virittämiseen.

Formula on suunniteltu toimimaan hyvin laajalla tuulialueella ja vastaavasti niin tasaisessa vedessä, kuin haastavassa merenkäynnissä. Niinpä ennakkoluuloinen näkemys tylsästä ja elottomasta ajettavuudesta ei pidä paikkaansa.  Tietenkään leveä lauta ei ole jiippi-ihme, mutta sillä voi tehdä jiipin plaanissa, mutta ikään kuin hidastetusti. Leveä perä estää nopeat käännökset, mutta mahdollistaa pitkän evän käytön, millä laudan runko nousee aikaisin ylös vedestä ja vesi-pinta-ala pienenee. Perässä olevat cut-outsit, sivun leikkaukset vähentävät myös rungon ja veden välistä kohtaamispintaa, ja niinpä lauta ei olekaan enää niin kömpelö noustuaan plaaniin, kuin rungon mitoista voisi luulla.  Pitkällä 70-senttisellä tai jopa 80 cm pitkällä evällä ja suurella purjeella leveä runko nousee plaaniin jopa 3 m/s olemattomassa tuulessa. Laudan hallitsemiseksi perä on tehty niin leveäksi, että kevytkin purjehtija kykenee painollaan tasapainottamaan voimakkaan evän tuottaman noston. Lyhyt lauta mahtuu aaltojen väliin ja taitavasti muotoiltu pohjan sheippi oikealla määrällä v:tä ja konkaaveja mahdollistaa hyvät ajo-ominaisuudet vaikeassakin chopissa. Ammattilaiset ja hyväkuntoiset osaajat ajavat formulalla jopa 15 m/s tuulessa käyttäen 10-11 m2 racepurjeita. Laudan ulkoisen olemuksen ei pidä antaa hämätä, formula on kuin hienosti viritetty kilpa-auto, josta ominaisuudet eivät lopu kesken kelin kovetessa.

Osoituksen formula rungon onnistumisesta on Marion Lepert niminen tyttö, joka 15-vuotiaana voitti 2011 Formula Worlds naisten sarjan Puerto Ricossa. Marion ei paina paljoa yli 50-kilon, eräässä haastattelussa hän kertoo kuinka merenkäynnissä lauta lensi ilmassa vastatuuliosuudella ja myötätuuliosuudet hän ajoi osittain irti trapetsista. Youtubessa on videoita Marionista, jossa hän ajaa noin 10 neliöisellä Sailworksillä. Boards lehdessä oli myös muutama vuosi sitten artikkeli toisesta nuoresta tytöstä, 17-vuotiaasta britistä, joka kisaa formulaluokassa. Hän painoi n 55 kg ja käytti suurimpana purjeena 9,5 m2 kokoa. Formula purjehdus ei siis vaadi suuria voimia nykyisillä kehittyneillä välineillä.

Kokoonsa nähden formularunko on siis eloisa purjehtia, mutta miksi hankkia formula freerideen? Ensimmäinen näkökanta on formula runko, joka 70 cm:n evällä omaa kaikkein alhaisimman plaanikynnyksen, piste.  Huolimatta lautabrandien hypetyksestä ei ole olemassa muuta sarjavalmisteista lautamallia, joka plaanaisi aikaisemmin kuin formula. Yleensä Suomessakin tuulee joka päivä jonkin verran, ainakin rannikon läheisyydessä. Mutta jos tuuli on alle releiden käyttöalueen, ei kelluskelu kauniillakaan ilmalla paljoa anna. Mitä hyödyttää omistaa parhaat ja uusimmat surfkamat, jos niillä ei pääse vesille?
Olen seurannut surfvälineiden kehitystä parinkymmenen vuoden ajan ja purjelautojen valmistajilla on ollut koko ajan yksi selkeä päämäärä. Se on ollut kehittää välineet, joilla pääsee tuulen noustessa aina vesille. Koska kehitys tapahtuu aina ensin kisakamoissa, tämä suunta on näkynyt lautojen levenemisenä kunnes nykyinen kilpaformulan leveys 100,5 cm saavutettiin. Sen jälkeen levennettiin myös perä ja tehtiin hienosäätö. Usean valmistajan formularunkoon ei ole tehty moneen vuoteen oleellisia muutoksia, mikä kertoo suhteellisen valmiista tuotteesta.

Toinen seikka:  formula nousee tuuleen, helposti. Itse asiassa se on suunniteltu ajettavaksi vain kahteen

suuntaan, ylös tuuleen ja alas tuuleen. Ja kyllä, sillä voi ajaa myös sivutuuleen. Mutta parhaiten se etenee ylös-alas suunnassa. Tämä tarkoittaa, että pienellä vesialueella, jossa tuuli saattaa shiftailla ja korkeuden ylläpitäminen tavallisella laudalla voi olla haastavaa, formula toimii parhaiten. Sillä voi huoletta laskea alas tuuleen, koska sillä aina pääsee helposti takaisin lähtöpaikalle. Sillä voi myös purjehtia pitempiä matkoja, koska eteneminen eri kursseilla on helppoa. Ja jos rikissä on säädettävä takaliikki, niin purjeen vetoakin voi säätää tuulen mukaan. Ja tuulen ollessa puuskainen ja reikäinen, mikä ei ole aivan tavatonta meilläpäin, formula etenee ja pysyy plaanissa kaikkein pidempään. Sillä saa siis eniten plaanikilometrejä per ajotunti.

Kolmanneksi formulalla on helppo harjoitella ajotekniikkaa. Käännökset laudalla tapahtuvat kapeisiin runkoihin verrattuna hyvin rauhallisesti. Niinpä purjehtijalla on aikaa tarkkailla miten lauta reagoi käännöksessä vaikka jalkojen asentoon ja kehon painopisteeseen. Jos lauta tippuu heti plaanista jiippiin lähdettäessä, ajoasennossa voi olla korjattavaa.  Keväällä ajokauden alkaessa oma tekniikka tuntuu aina olevan vähän hakusessa. Formulalla käännöksiä tehdessä voi palautella perusasiat mieleen ja hakea niitä oikeita asentoja ja liikkeitä mitä sulaviin käännöksiin tarvitaan. Se

on helppoa, koska laudan reagointi on rauhallista ja runko kantaa purjehtijan ja rikin painon hyvin. Olen havainnut oman käännöstekniikkani selkeästi parantuneen keski- ja kovantuulen laudoilla, kun olen uskollisesti tehnyt kevyen kelin käännöksiä formulalla ja harjoitellut käännösten yksityiskohtia ja sulavuutta. Esimerkiksi purjeen pyöräytyksen tekemistä jiibissä (boom-to-boom) 

on helppoa harjoitella formulalla kaiken tapahtuessa kuin hidastetussa filmissä. Käännöksiä kannattaa myös treenata aallokossa, jossa tekniikkavirheet tulevat paremmin esille. Ison purjeen nostaminen narusta on myös hyvä kuntotesti aallokossa ja navakassa tuulessa.

Neljänneksi formula ei vaadi jättiläisrikiä. Itse painan noin 70 kg. Olen todennut, että lauta toimii freeridekäytössä yleisesti ottaen oikein hyvin kahdeksan neliöisellä camberipurjeella. Jos perustuuli on vain tasaista merituulta 4-5 m/s, niin tarvitsen kuitenkin noin 10 m2 purjeen päästäkseni plaaniin.  Pieni pumppaus käännösten jälkeen voi olla vielä tarpeen. Mutta kun rungon saa plaaniin, se pysyy siellä vaikka tuuli hetkellisesti laskisi alle plaanikynnyksen.

Joskus ei viitsi rikata isoa racepurjetta.  Kelin ”kovetessa” 5-6 m/s 8-neliöinen freerace purje alkaa toimimaan. Noin kahdeksan neliöinen kevyellä mastolla varustettuna on itse asiassa varsin hauska ajettava formulassa keveytensä vuoksi. Purjeen pussin voi jättää isoksi ja takaliikin löysälle niin, että voimaa on tarjolla enemmän. Leveällä laudalla ei purjeen iso pussi ole ongelma.  Terävissä puuskissa kannattaa kuitenkin varoa katapultteja tai käyttää pehmusteliivejä suojaamassa kylkiluita. Maatuulella tasaisessa vedessä formulalla on hauska ottaa puuskia kiinni ja vetää spiidivetoja alas tuuleen. Ja jiipit tulee tietysti aina pyrkiä vetämään plaanissa. 

Vielä viides näkökanta: formuloita on hyvin käytettyinä saatavana Suomessa. Kannattaa vain tarkistaa lautaa ostaessa ettei kansi rutise kovin paljoa.  Sekään ei estä käyttöä, mutta kannattaa huomioida hinnassa. Ja laudan kuljetukseen kannattaa hankkia pussi, ettei rutinan ja kuhmujen määrä ala kasvamaan.

Ohessa vielä linkki Sean OBrianin AUS120 ylläpitämään sivustoon CarbonSugar, jossa haastetaan opettelemaan oikea tekniikka ripeiden vasta- ja myötäkäännösten (tack, jibe) tekemiseen formulalla (The Learning Plateau Part 1 and 2). Tekniikka on sovellettavissa myös muihin leveisiin lautoihin.

http://www.carbonsugar.com/technique/the-learning-plateau-and-how-to-climb-off-part-i/