Älä luovuta

Varoitus: tämä kirjoitus sisältää puhetta uskosta ja Jumalasta, joka tyynnyttää myrskyn.

Aina välillä törmään uskovissa ystävissäni sellaiseen ajattelutapaan tai asenteeseen, että ”koska Jumala antoi minulle tämän vastoinkäymisen (sairauden/ vaivan/ ongelman) ei varmaankaan kannata enää jatkaa tätä juttua.” ”On tätä asiaa jo rukoiltukin ja ei ole mitään tapahtunut. On vain tyydyttävä Jumalan tahtoon.” Heidän sanoistaan on kuulunut lohduttomuus, toivottomuus.

Tällainen puhe saa minut aina hämmentyneeseen tilaan, ja koska yleensä vältän sellaisia teologisia keskusteluja, jotka voivat johtaa erimielisyyteen, olen yleensä hiljaa. Mutta tuollaiset lausahdukset jäävät vaivaamaan mieltäni yleensä pitemmäksikin aikaa. Ei ehkä ole aina oikein, että olen hiljaa, mutta kärsimyksen alue taustalla olevine syineen on arka ja vaikea alue. Eikä kukaan pysty yksiselitteisesti sanomaan miksi tämä vastoinkäyminen kohtasi minua tai jotakuta. Uskon kuitenkin, että tärkeämpää onkin mitä ihminen tekee tilanteessa, jossa ongelma on osunut omalle kohdalle.

Evankeliumissa on mielenkiintoinen kertomus (Mark 6:45 – 52), jossa Jeesus vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja purjehtimaan edeltä suuren Gennesaretin järven toiselle puolelle. ”Ja tapahtui että illalla auringon laskiessa he olivat keskellä järveä ja myrskyksi noussut tuuli oli heille vastainen.” 

Jeesus oli siis lähettänyt opetuslapsensa merihätään. Gennesaretin järvi vastaa mittasuhteiltaan aika lähelle Säkylän Pyhäjärveä. Saaria ei juuri ole ja kummallakin järvellä nousee heti tuulen noustessa korkea ja lyhytvälinen aallokko. Voi vain kuvitella millaiselta se tuntuu yöllä pienehkössä veneessä olijoista. Tässä yhteydessä voisi esittää sen epäviisaan kysymyksen kärsimyksen ja vastoinkäymisen kohdatessa, että miksi kaikkitietävä Jumala vaati opetuslapsensa lähtemään epätoivoiselle matkalle suoraan myrskyyn ja kirjaimellisesti vastatuuleen. Jos Jeesus tiesi myrskystä, miksi hän lähetti opetuslapsensa hätään. Tuskinpa he olisivat edes päässeet määränpäähänsä sen yön aikana, jos olisivatkin selvinneet hukkumatta myrskystä!

Markus jatkaa kertomusta: kun Jeesus näki heidän olevan hädässä, tuli hän heidän luoksensa. Hän ei kuitenkaan tullut heti, vaan vasta aamuyöstä, kävellen vetten päällä. Mutta sitten Markus kertoo, että hän aikoi kävellä heidän ohitsensa! Ja kun opetuslapset alkoivat huutaa peloissansa, niin heti hän puhutteli heitä ja astuikin veneeseen heidän kanssaan. Ja lopulta Jeesus tyynnytti myrskyn. Ja Markus toteaa vielä lyhyesti ikään kuin syyksi opetuslasten pelolle ja hämmästykselle, että heidän sydämensä oli paatunut.

Surffaus on hyvä harrastus. Niin hyvä, että olen sitä yli kaksikymmentä vuotta innokkaasti harrastanut. Kristityllä harrastus on kuitenkin oltava vain harrastus, niin ettei se pääse nousemaan liian korkeaan asemaan elämässä ja ajankäytössä. Olen vuosien mittaan jonkun verran kamppaillutkin tämän asian kanssa. Jokainen Suomi-surffari tietää, että hyviä tuulia ei Suomen lyhyessä kesässä ole liian kanssa. Muistan vieläkin serkkupojan häät vuosien takaa, jonne olin kutsuttu. Häät oli sisämaassa. Ihan hyvä hääjuhla, mutta varauksettoman iloni pilasi päivä, joka sattui olemaan tuulisin siinä kuussa. Ja kun ajomatkakin oli pitkä, jouduin vaan autosta seuraamaan niitä vaahtopäitä, joita näkyi kaikkein pienimmissä lammikoissakin.

Mutta itseltäni jäi se tuuli ajamatta. Esitin sen jälkeen ystävilleni toteamuksen, että lailla pitäisi kieltää häät ja hautajaiset kesäaikana muualla kuin rannikon välittömässä läheisyydessä!

Hyviä harrastuksia tärkeämpiä ovat kuitenkin läheiset ja ystävät, ja heille annettu aika. Ja surffikavereille rannalla jaettu aika ei korvaa tätä ajankäyttöä (ainakaan kokonaan). Olen viimeiset vuodet yrittänyt noudattaa tätä periaatetta. En siis mene vesille hyvälläkään tuulella silloin, kun minulta odotetaan läsnäoloa jossakin muualla. Pyrin laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Ihmissuhteet on oltava ennen surffausta. Onneksi kuitenkin vaimoni (ja koirani) ovat sitten oikeaan aikaan yhtä innokkaita lähtemään rannalle kuin itse olen. Olen siis tässä asiassa siunattu.

Hyvillä harrastuksilla on muitakin ”vastustajia” kuin kilpailu ajankäytöstä. Sellainenkin pieni vaiva kuin kipeytynyt ranne voi kerrassaan pilata surffarin kesäloman. Pitkän talven aikana tehdyt lomasuunnitelmat ja uusien välineiden testiaikeet näyttävät menevän täysin pieleen yllättäen iskeneen pikku vaivan vuoksi. Onneksi muutaman viikon pakkolepo puree useimpiin lihasvaivoihin. Silloin vain, kun vaiva osuu omalle kohdalle, mieli on useimmiten varsin maassa huolimatta tilastollisista parantumisennusteista. Suomen kesä on lyhyt ja kipeillä paikoilla ei voi harrastaa. 

Kolme vuotta sitten venäytin alaselkäni juuri surffikauden alussa. Sen tavallisen noin viikon pakkolevon jälkeen selkäni alkoi jo kestää purjehtimista. Mutta sitten alaselkääni lämmitellessä vasemmassa ranteessani tapahtui jotain. Se kipeytyi. Eikä tullut kuntoon rukouksella, levolla, mobilaatilla eikä muillakaan lääkkeillä. Ei koko kesänä. Pahimmillaan en kärsinyt kääntää ovenkahvaa vasemmalla kädelläni. Eikä lääkärit osanneet kertoa syytä. Ja vielä näiden lisäksi oli muitakin etupäässä terveydellisiä haasteita, joille kaikille oli yhteistä se, että ne ”vastustivat” surffausta. Jopa naamani alkoi reagoida aurinkoon, mitä ei koskaan aiemmin ollut tapahtunut.

Myönnän, että tällöin tunteeni menivät vuoristorataa. Yksin ajaessani autolla purin tunteitani ja karjuin raivosta. Ymmärsin myös miksi minua vihastutti. Kaikki talven aikana laatimani minun omat suunnitelmani näyttivät menevän mönkään. Olin vihainen ja raivossani. Ja aloin lopulta myös punnitsemaan vakavasti harrastuksestani luopumista, kaikkien surffireleitteni laittamista alennusmyyntiin, lopettamista. Näytti loogisestikin siltä, että ei ole mitään perusteita jatkaa, jos haluan itseni vielä kuntoon. Ja sitten edelleen tuntui, ettei elämässä ollut enää mitään hauskaa jäljellä. Nyt pidettäisiin vain ikävää loppuelämä. Mieleeni myös muistui, kuinka jotkut ystäväni olivat neuvoneet minua jo aiemmin luopumaan surffaamisesta, koska ajattelin sitä liikaa. Ja ehkä tämä vaiva olikin Jumalan puhetta, että on aika lopettaa. Vai oliko?

Päätin lopettaa purjelautailun, jos se on Jumalan tahto. Käsittelin asiaa ja mietin sitä, ja tiesin, että pystyn siihen. Tapahtukoon Hänen tahtonsa. Suunnittelin jo miten hoidan välineiden kauppaamisen. Kuitenkin sisimpäni ei oikein yhtynyt tähän järjen päätelmään.

Seuraavaksi vaimoni sai tietää ajatukseni ja alkoi palautella mieleeni joitain asioita vuosien varrelta. Sitä mitä hän ja useat muut ihmiset olivat kokeneet minusta ja harrastuksestani, että kuinka Jumala oli sen minulle antanut. Hän muistutti myös useista profetioista, joita olin saanut surffaamisestani jo 90-luvulla. Niinpä aloin tutkimaan ja kyselemään asiaa vielä uudestaan, ja tulin siihen tulokseen, ettei Jumalalla ollut mitään surffaustani vastaan. Päinvastoin jokainen hyvä lahja tulee ylhäältä, Valkeuksien Isältä. Tämä raamatun jae puhutteli minua. Rukoilin, että jos tämä harrastus edelleen on hyvä lahja minua varten, niin auttakoon Hän minua eteenpäin. Onhan Hän Herra, joka parantaa.

Ranteeni kiukutteli loppuvuoden 2011. Lautailin vain noin 30 minuuttia kerrallaan. Kuitenkin kesälomani tullessa ranteeni oli parempi niin, etten tarvinnut jättää väliin yhtään tuulipäivää. Surffasin melkein joka päivä. Lomani päätyttyä ranteeni vähän ärtyi ja vähensin vesillä oloa. Tilanne jatkui samanlaisena vuonna 2012. Ajokilometrejä vesillä tuli jo huomattavasti enemmän kuin 2011, mutta ajoittain ranne oli kipeä. Mutta kesälomani ajan se kesti sen mitä tarvittiin.

2013 ranne magneettikuvattiin ja syyksi paljastui ”laakeripintojen” kuluma. Ei ole hoitokeinoja, mutta toisaalta ranteen rasitus ei ole haitallista, eikä kipu vaarallista. Kirurgin mukaan parempi käyttää, kuin olla käyttämättä. Oli huojentavaa saada tämä tieto. Eritoten ettei surffaus ollut vaarallista, vaan ennemminkin suositeltavaa. Mielenkiintoista oli myös, että touko-, kesäkuussa ranne tuntui oireiltaan samalta kuin kahtena aikaisempana vuonna, mutta sitten oireet (kipu ja vihlonta) melkein hävisivät. Kesälomallani elokuussa ranne ei haitannut harrastamista, vaikkei täysin kunnossa ollutkaan. Tänä vuonna sain myös ajokilometrejä kasaan enemmän kuin viiteen vuoteen.

Miksi Jeesus lähetti opetuslapsensa vastatuuleen ja myrskyyn? Onko elämän myrskyillä tarkoitus? Johtuuko sairaus pahoista teoistani?

Kun Jeesukselta kysyttiin sokeasta miehestä, johtuiko hänen sairautensa hänen omista vai vanhempiensa synneistä – Jeesus vastasi, että ei johdu. Jeesuksen mukaan sokean miehen sairauden tarkoitus oli tuoda Jumalan kirkkaus ja kunnia esille.  Sitten Jeesus paransi sokean (Joh 9:1-7).

Job on raamatun kuuluisin kärsijä, ainakin Jeesuksen jälkeen. Job kärsi ilman omaa syytään, niin kuin Jeesuskin. Eikä Jumala vastannut Jobin kysymykseen miksi. Hän kyllä lopulta puhui Jobin kanssa, paransi lopulta hänet ja antoi hänelle tuplasiunaukset monien menetyksien tilalle. Näyttää siltä, että koetuksensa kautta Job oppi tuntemaan Jumalan uudella tavalla. Jobin kirja paljastaa myös lukijalle asioita näkymättömästä maailmasta ja sen taisteluista.

Elämän vastatuulessa ja myrskyssä joutuu kohtaamaan oman itsensä ja tunteensa, eikä aina mukavalla tavalla. Löysin itsestäni paljon vihaa ja pettymystä, muista asioista puhumattakaan. Kohtasin myös syyllisyyden ja itse syytöksien tunteet. Ja oman epäuskoni. Miksi Jumala ei paranna? Missä on Herran armo? Ja missä on oma kiitollisuuteni siitä hyvästä, mitä minulla jo on?

Myrsky myös muutti asioita. Kulkiessani kolme vuotta vastatuuleen harrastuksissani ja kaikessa missä toimivaa rannetta tarvitaan, asenteeni muuttuivat. Heikkoudessani aloin katsomaan asioita uudella tavalla. Minun täytyi hyväksyä oma voimattomuuteni ja ottaa jopa vastaan apua muilta. Kohtasin myös jälleen kerran Jumalan armon ja hyvyyden. Vaikkei täyttä paranemista ole vielä tullutkaan, huomasin taas, ettei Jumalalla ollut mitään minun surffaamistani vastaan. Jumala on antanut minulle surffaamisen ja kun pidän kiinni siitä, enkä luovuta, niin vastoinkäymiset väistyvät, yksi kerrallaan. Havaitsin myös, että niin kuin opetuslasten suhteen, niin myös omassa pienessä myrskyssäni Jeesus oli kuitenkin lähellä. Hän kuuli pyyntöni ja siunasi kaikki kesälomamme, laadukkaalla surffauksella ja kestävällä ranteella. Hän astui samaan veneeseen kanssani ja lopulta tyynnytti sisäisen myrskyni. Kun sain tänä kesänä kuulla ranteeni diagnoosin, vaikka hoitoa siihen ei ole, sain täyden rauhan asiasta. Nyt elän päivän kerrallaan, enkä luovu harrastuksestani, joka minulle on annettu. Luotan elämässäni Jumalan hyvyyteen ja odotan Häneltä hyvää. Ja ehkä seuraavan myrskyn koittaessa, en ole niin paatunut, vaan säilytän rauhani ja luotan Herran apuun.

Ensi kesälle pitäisi saada jostakin lauta kovaan tuuleen. Tiedän jo merkin.

Formulalla kevyeen keliin

Freeride surffauksen tarkoitus on maksimoida surffauksen nautinto (oma määritelmäni). Kilpalaudat ovat vuosien mittaan lyhentyneet ja leventyneet ja samansuuntainen kehitys on seurannut myös ei-kilpalautoja. 

 Omat kokemukseni leveistä freeride laudoista on ollut, että ne ovat raskaita ja kömpelöitä. Viimeksi Rhodoksella noin viisi vuotta sitten jouduin käyttämään aamupäivän keveissä tuulissa noin 80 cm leveätä testimenestyjä lautaa. Koko ajan kaipasin omaa kotikalustoani. Lauta kyllä plaanasi aikaisin, mutta se reagoi hitaasti ja oli eloton ajaa. 
Niinpä useimpien ei-kilpailevien harrastajien asenne myös formula lautoihin, noihin metrin leveisiin sämpylöihin, onkin täysin kielteinen.

Formulalaudan ulkoisia mittoja katsoessa ei tosiaan voi olettaa sen olevan kovin eloisa ajettava. Tai että formula voisi tuoda hupia freeride surffarin arkeen. Lauta on kuitenkin formula nimensä mukaisesti hienostunut kilparunko, jonka ajettavuus erilaisissa haastavissa olosuhteissa on saatu hämmästyttävän hyvin toimivaksi. Kiitos niille maailman parhaille kilpapurjelautailijoille ja sheippaajille, jotka ovat panostaneet lajiin ja rungon yksityiskohtien vuosia kestäneeseen virittämiseen.

Formula on suunniteltu toimimaan hyvin laajalla tuulialueella ja vastaavasti niin tasaisessa vedessä, kuin haastavassa merenkäynnissä. Niinpä ennakkoluuloinen näkemys tylsästä ja elottomasta ajettavuudesta ei pidä paikkaansa.  Tietenkään leveä lauta ei ole jiippi-ihme, mutta sillä voi tehdä jiipin plaanissa, mutta ikään kuin hidastetusti. Leveä perä estää nopeat käännökset, mutta mahdollistaa pitkän evän käytön, millä laudan runko nousee aikaisin ylös vedestä ja vesi-pinta-ala pienenee. Perässä olevat cut-outsit, sivun leikkaukset vähentävät myös rungon ja veden välistä kohtaamispintaa, ja niinpä lauta ei olekaan enää niin kömpelö noustuaan plaaniin, kuin rungon mitoista voisi luulla.  Pitkällä 70-senttisellä tai jopa 80 cm pitkällä evällä ja suurella purjeella leveä runko nousee plaaniin jopa 3 m/s olemattomassa tuulessa. Laudan hallitsemiseksi perä on tehty niin leveäksi, että kevytkin purjehtija kykenee painollaan tasapainottamaan voimakkaan evän tuottaman noston. Lyhyt lauta mahtuu aaltojen väliin ja taitavasti muotoiltu pohjan sheippi oikealla määrällä v:tä ja konkaaveja mahdollistaa hyvät ajo-ominaisuudet vaikeassakin chopissa. Ammattilaiset ja hyväkuntoiset osaajat ajavat formulalla jopa 15 m/s tuulessa käyttäen 10-11 m2 racepurjeita. Laudan ulkoisen olemuksen ei pidä antaa hämätä, formula on kuin hienosti viritetty kilpa-auto, josta ominaisuudet eivät lopu kesken kelin kovetessa.

Osoituksen formula rungon onnistumisesta on Marion Lepert niminen tyttö, joka 15-vuotiaana voitti 2011 Formula Worlds naisten sarjan Puerto Ricossa. Marion ei paina paljoa yli 50-kilon, eräässä haastattelussa hän kertoo kuinka merenkäynnissä lauta lensi ilmassa vastatuuliosuudella ja myötätuuliosuudet hän ajoi osittain irti trapetsista. Youtubessa on videoita Marionista, jossa hän ajaa noin 10 neliöisellä Sailworksillä. Boards lehdessä oli myös muutama vuosi sitten artikkeli toisesta nuoresta tytöstä, 17-vuotiaasta britistä, joka kisaa formulaluokassa. Hän painoi n 55 kg ja käytti suurimpana purjeena 9,5 m2 kokoa. Formula purjehdus ei siis vaadi suuria voimia nykyisillä kehittyneillä välineillä.

Kokoonsa nähden formularunko on siis eloisa purjehtia, mutta miksi hankkia formula freerideen? Ensimmäinen näkökanta on formula runko, joka 70 cm:n evällä omaa kaikkein alhaisimman plaanikynnyksen, piste.  Huolimatta lautabrandien hypetyksestä ei ole olemassa muuta sarjavalmisteista lautamallia, joka plaanaisi aikaisemmin kuin formula. Yleensä Suomessakin tuulee joka päivä jonkin verran, ainakin rannikon läheisyydessä. Mutta jos tuuli on alle releiden käyttöalueen, ei kelluskelu kauniillakaan ilmalla paljoa anna. Mitä hyödyttää omistaa parhaat ja uusimmat surfkamat, jos niillä ei pääse vesille?
Olen seurannut surfvälineiden kehitystä parinkymmenen vuoden ajan ja purjelautojen valmistajilla on ollut koko ajan yksi selkeä päämäärä. Se on ollut kehittää välineet, joilla pääsee tuulen noustessa aina vesille. Koska kehitys tapahtuu aina ensin kisakamoissa, tämä suunta on näkynyt lautojen levenemisenä kunnes nykyinen kilpaformulan leveys 100,5 cm saavutettiin. Sen jälkeen levennettiin myös perä ja tehtiin hienosäätö. Usean valmistajan formularunkoon ei ole tehty moneen vuoteen oleellisia muutoksia, mikä kertoo suhteellisen valmiista tuotteesta.

Toinen seikka:  formula nousee tuuleen, helposti. Itse asiassa se on suunniteltu ajettavaksi vain kahteen

suuntaan, ylös tuuleen ja alas tuuleen. Ja kyllä, sillä voi ajaa myös sivutuuleen. Mutta parhaiten se etenee ylös-alas suunnassa. Tämä tarkoittaa, että pienellä vesialueella, jossa tuuli saattaa shiftailla ja korkeuden ylläpitäminen tavallisella laudalla voi olla haastavaa, formula toimii parhaiten. Sillä voi huoletta laskea alas tuuleen, koska sillä aina pääsee helposti takaisin lähtöpaikalle. Sillä voi myös purjehtia pitempiä matkoja, koska eteneminen eri kursseilla on helppoa. Ja jos rikissä on säädettävä takaliikki, niin purjeen vetoakin voi säätää tuulen mukaan. Ja tuulen ollessa puuskainen ja reikäinen, mikä ei ole aivan tavatonta meilläpäin, formula etenee ja pysyy plaanissa kaikkein pidempään. Sillä saa siis eniten plaanikilometrejä per ajotunti.

Kolmanneksi formulalla on helppo harjoitella ajotekniikkaa. Käännökset laudalla tapahtuvat kapeisiin runkoihin verrattuna hyvin rauhallisesti. Niinpä purjehtijalla on aikaa tarkkailla miten lauta reagoi käännöksessä vaikka jalkojen asentoon ja kehon painopisteeseen. Jos lauta tippuu heti plaanista jiippiin lähdettäessä, ajoasennossa voi olla korjattavaa.  Keväällä ajokauden alkaessa oma tekniikka tuntuu aina olevan vähän hakusessa. Formulalla käännöksiä tehdessä voi palautella perusasiat mieleen ja hakea niitä oikeita asentoja ja liikkeitä mitä sulaviin käännöksiin tarvitaan. Se

on helppoa, koska laudan reagointi on rauhallista ja runko kantaa purjehtijan ja rikin painon hyvin. Olen havainnut oman käännöstekniikkani selkeästi parantuneen keski- ja kovantuulen laudoilla, kun olen uskollisesti tehnyt kevyen kelin käännöksiä formulalla ja harjoitellut käännösten yksityiskohtia ja sulavuutta. Esimerkiksi purjeen pyöräytyksen tekemistä jiibissä (boom-to-boom) 

on helppoa harjoitella formulalla kaiken tapahtuessa kuin hidastetussa filmissä. Käännöksiä kannattaa myös treenata aallokossa, jossa tekniikkavirheet tulevat paremmin esille. Ison purjeen nostaminen narusta on myös hyvä kuntotesti aallokossa ja navakassa tuulessa.

Neljänneksi formula ei vaadi jättiläisrikiä. Itse painan noin 70 kg. Olen todennut, että lauta toimii freeridekäytössä yleisesti ottaen oikein hyvin kahdeksan neliöisellä camberipurjeella. Jos perustuuli on vain tasaista merituulta 4-5 m/s, niin tarvitsen kuitenkin noin 10 m2 purjeen päästäkseni plaaniin.  Pieni pumppaus käännösten jälkeen voi olla vielä tarpeen. Mutta kun rungon saa plaaniin, se pysyy siellä vaikka tuuli hetkellisesti laskisi alle plaanikynnyksen.

Joskus ei viitsi rikata isoa racepurjetta.  Kelin ”kovetessa” 5-6 m/s 8-neliöinen freerace purje alkaa toimimaan. Noin kahdeksan neliöinen kevyellä mastolla varustettuna on itse asiassa varsin hauska ajettava formulassa keveytensä vuoksi. Purjeen pussin voi jättää isoksi ja takaliikin löysälle niin, että voimaa on tarjolla enemmän. Leveällä laudalla ei purjeen iso pussi ole ongelma.  Terävissä puuskissa kannattaa kuitenkin varoa katapultteja tai käyttää pehmusteliivejä suojaamassa kylkiluita. Maatuulella tasaisessa vedessä formulalla on hauska ottaa puuskia kiinni ja vetää spiidivetoja alas tuuleen. Ja jiipit tulee tietysti aina pyrkiä vetämään plaanissa. 

Vielä viides näkökanta: formuloita on hyvin käytettyinä saatavana Suomessa. Kannattaa vain tarkistaa lautaa ostaessa ettei kansi rutise kovin paljoa.  Sekään ei estä käyttöä, mutta kannattaa huomioida hinnassa. Ja laudan kuljetukseen kannattaa hankkia pussi, ettei rutinan ja kuhmujen määrä ala kasvamaan.

Ohessa vielä linkki Sean OBrianin AUS120 ylläpitämään sivustoon CarbonSugar, jossa haastetaan opettelemaan oikea tekniikka ripeiden vasta- ja myötäkäännösten (tack, jibe) tekemiseen formulalla (The Learning Plateau Part 1 and 2). Tekniikka on sovellettavissa myös muihin leveisiin lautoihin.

http://www.carbonsugar.com/technique/the-learning-plateau-and-how-to-climb-off-part-i/

Minä en usko!

Sinä et kykene uskomaan Jumalaan, koska joku on tehnyt aikanaan valintoja sinun puolestasi. Ja sinä olet jatkanut tehden valintoja, jotka ovat johtaneet sinut tietämättömyyteen ja sydämen paatumukseen. Me elämme maailmassa, joka on pahan vallassa. Katso vaikka uutiset. Aina kun ihminen elää erossa Jumalan rakkaudesta, hän alkaa paatumaan. Meidän sydämemme kovettuu suhteessa kaikkeen pahaan, me totumme ikäviin ja vääriin asioihin. Me totumme myös tekemään niitä itse. Raamattu sanoo tätä pimeydeksi.

 Jumala on rakkaus. Hän on hyvä ja Hän johtaa ihmisiä muutokseen. Muutos tapahtuu uskon kautta. Me tarvitsemme muutosta. Tämä maailma tarvitsee muutosta. Vain Jumala voi muuttaa meidät ja vapauttaa meidät paatumuksesta. Paatumus saa aikaan epäuskoa ja pitää ihmisen erossa Jumalasta. Kun ihminen on erossa Jumalasta, hän on pimeydessä. Hengellinen pimeys on kaikkein pahimman laatuista pimeyttä. Pimeys on valon puutetta. Pimeys saa aikaan pimeyden tekoja.

Jeesus on valo. Hän tuli valoksi maailmaan. Hän tuli ilmoittamaan Isän Jumalan. Hän tuli vapauttamaan meidät ihmiset tietämättömyydestä. Jollakin voi olla vaikka kaikki maailman tieto hallussaan. Mutta jos hän ei tunne Jumalaa, hän ei vielä tiedä niin kuin tietää tulisi.

Elämä koostuu valinnoista. Eilen tehdyt valinnat vaikuttavat tänään ja huomenna. Jos valitset jatkaa niin kuin aina ennenkin, muutosta tuskin tapahtuu. Silloin valitset paikallaan pysymisen ja tietämättömyyden. Kysymys kuuluukin: jos tuo mihin nyt uskot, ei olisikaan totta, niin haluatko tietää totuuden?

Totuus johtaa muutokseen. Muutos ei aina ole miellyttävä asia. On helpompaa pysyä entisessä. Siinä tutussa ja turvallisessa. Totuus myös haastaa. Se haastaa entisen ajattelun ja nykyiset teot. Se haastaa tekemään uutta, astumaan uuteen.

Totuus voi tehdä kipeää. Se paljastaa valheen. On kipeää tietää uskoneensa valheeseen. Olleensa tietämätön totuudesta. Haluatko tietää totuuden? Totuuden tunteminen tuo vastuun. Vastuun astua muutokseen. Siitä voi myös joutua maksamaan hintaa. Kaikki eivät hyväksy totuutta. Kaikki eivät halua kuulla totuutta.

Niin kuin totuus haastaa valheen ja tietämättömyyden, niin myös valhe haastaa totuutta. Tai ennemminkin kiistää totuuden. Valhe ei halua suoraan kohdata totuutta, koska se pelkää sitä. Siksi valhe vääristää totuutta. Se puhuu siitä pahaa. Valhe haluaa tehdä totuuden naurunalaiseksi, koska se pelkää totuutta. Mutta totuus ei pala tulessakaan. Totuus tulee aina julki. Ennemmin tai myöhemmin. Silloin on parempi olla totuuden puolella.

 

Haluatko tietää totuuden? Oletko valmis vastaamaan haasteeseen, astumaan muutokseen? Haluatko maksaa siitä hinnan? Vain totuus voi tehdä sinut vapaaksi. Todella vapaaksi. 

Sinulla on valta tehdä omat valintasi. Käytä siis valtaasi viisaasti ja valitse tulla tuntemaan totuus.

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.”

Purjestrategia

Suomisurffin luonteeseen kuuluu, että harrastaminen on muutakin kuin vesillä oloa. Maamme vuodenajoista ja tuuliolosuhteista johtuen surffarilla on paljon aikaa miettiä harrastustaan. Oleellinen osa tätä mietiskelyä on purje- ja lautastrategian laatiminen. Strategialla tarkoitan tässä välinekartoitusta omia kykyjä ja kehitystä silmälläpitäen, tavoitteena suunnitelmallisesti hankkia ja päivittää omia välineitä tavoitetta kohden. Tähän tavoitteeseen tuskin koskaan täydellisesti päästään, onhan vanhenevia ja/hajoavia välineitä välillä aina päivitettävä. Uusien ja ”parempien” välineiden tullessa markkinoille, suomisurffari innostuu helposti ehkä jopa heräteostoksiin. Heräteostokset voivat kuitenkin tulla kalliiksi ja saattavat poikia vaikka uuden maston tai puomin päivitystarpeen. Saattaa myös olla, että innostuksessa tehty ostos ei sovikaan oikein yhteen muiden purjeiden tai lautojen kanssa. Siksi heräteostoksista tulisi pidättäytyä ja tehdä hankinnat tärkeysjärjestyksessä strategian mukaisesti, jos vain mahdollista. Sitä paitsi kauden lopussa tehty hankinta on yleensä merkittävästi edullisempi kuin se aivan uusin malli.

Strategiaa laadittaessa on ensiksikin mietittävä mitä varusteita tarvitsee siinä omassa mielispotissa, siinä kotirannassa, jossa useimmiten ajaa. Ja mitä kalustoa tarvitsee niillä rannoilla, joilla on tarkoitus kesän kuluessa ajella. Esimerkiksi, jos lähellä ei ole wavespotteja, niin ei kannata ensimmäiseksi panostaa wavekalustoon, jos sitten ei ole tarkoitus kaukomatkailla. Itselläni on pitkä matka Poriin, ja omasta mielestäni Suomeen sopii muutenkin paremmin freewavelaudat. Ja hei - kuka on nähnyt Suomessa kunnon aaltoja? Minä en ole, ainakaan päässyt silloin paikalle. Valitettavasti.

Surfkalustolla on taipumusta paisua. Jos hankintoja ei ole etukäteen miettinyt, purjeita ja lautoja kertyy niin, ettei niiden yhtaikainen kuljetus enää noin vain onnistukaan. Kamat ovat lisäksi suhteellisen arvokkaita, ainakin kun hiilikuidun osuutta lisätään. Purjeiden valinnassa ehdottoman kannattavaa on tehdä hankinnat niin, että voi panostaa muutamaan laadukkaaseen mastoon, jotka sopivat, jos mahdollista, useisiin purjekokoihin. 

Sopimattomalla mastolla pilaa hyvänkin purjeen. On hyvä muistaa että purje on suunniteltu mastoa varten, toimimaan mastossa, jonka taipuma ja jäykkyys vastaa purjeen muotoa. Tulee kalliiksi hankkia ”halvalla” erimerkkisiä purjeita, jos sitten on ostettava myös uudet mastot, kun vanhat ei istukaan uusiin purjeisiin. Yleensä silloin säästetään hankkimalla halpa masto, lue vähän hiiltä. Jos jo omistaa hyvän maston, kannattaa ennemmin ostaa mastoon sopiva purje.  Jos hankinnat ovat alussa, sijoittaminen yhteen purjemerkkiin ja vastaavaan mastomerkkiin on kannattavaa.

Rikkaat tai rahansa taidokkaasti sijoittavat (lue kaikki surfiin, maksoi mitä maksoi) voivat ostaa kaiken yhdellä kertaa. Normaali suomisurffari säästää sukanvarteen ja tekee hankintoja vuosien mittaan, pikku hiljaa. Tässä surfstrategia on paikallaan. Huomioiden eri muuttujat, kamoja päivitetään pikkuhiljaa tavoitteena hankkia omiin surffikohteisiin sopivin kalusto, jonka saa kuljetettua paikan päälle niin, että vaimo ja koirakin mahtuvat kyytiin. Perheen karttuessa voi asialleen omistautunutkin joutua tekemään kompromisseja kaluston suhteen, ainakin väliaikaisesti.

 Koska surffauksessa voi painottaa niin monia asioita, ajaako formula-, slalom-, freestyle- vai wavevälineillä ja sitten on vielä mm freerace-, freemove-, freeridekamoja, niin valintoja ja kompromisseja on tehtävä. Rahakas voi tietysti hankkia kamojensa siirtelyyn vaikka rekan, mutta ongelmana lienee silti se pienehkö tilanpuute, jota Suomen spottirannoilla on havaittavissa niinä harvoina tuulisina päivinä.

Siispä ensimmäiseksi kannattaa panostaa kalustoon, joka toimii optimaalisesti sillä ”kotirannalla”, jolla useimmiten ajetaan. Ja alkaen siitä purjekoosta ja laudasta, jolla useimmin pääsee vesille. Jos vesialue on avovettä, johon käy vapaat vallitsevat tuulet, purjeiksi sopivat hyvin camberittomat purjeet ja laudoiksi vaikkapa iso slalom tai freerace ja pieni freewave. 

 Mutta, jos vesialue on vaikkapa suojaisa merenlahti tai järvi, jossa vallitseva tuuli on puuskainen maatuuli, silloin isot camberipurjeet (2-3 camua) toimivat parhaiten.  Laudat tulee olla kantavia, omaten riittävästi leveyttä ja litroja. Oma kotirantani on nimenomaan tämä jälkimmäinen tapaus. Kokemukseni on, että kolme vuotta sitten ostettu 100,5 cm leveä formulalauta on ollut paras hankintani. Se on nimittäin sopivin lauta omalla rannallani vallitsevaan reikäiseen ja puuskaiseen ja yleensä kevyeen tuuleen ja sillä saa eniten ajotunteja Suomi- tuulissa. 

Todettakoon kuitenkin, että formulalla ajettaessa on päästävä lenkkeihin, jotka sijaitsevat aivan laudan ulkoreunalla. Joten formula ei ole helpoin opettelulauta aloittelijalle. 

Tiedän myös, että mielipiteeni formulan käytöstä freerideajossa on vastoin vallitsevaa ”koulukuntanäkemystä”, mutta perusteluja lisää myöhemmin.
 

Sitten on huomioitava kuljetuskalusto. Yksi tai kaksi lautaa ja vastaavat rikit on vielä kuljetettavissa henkilöauton katolla. Itselläni oli 90-luvulla 205 Peugeotin katolla parhaimmillaan pitkä kölilauta, slalomi, pari puomia, mastoa ja purjetta. Enempää ei oikein halunnut kasata, vaikka yläpuolella olisi ollutkin tilaa.  Sitten möin Peugeotin ja vielä moottoripyöräni, ja ostin pakun tietysti kattotelineillä. Kuljetuskapasiteetti kasvoi, mutta tilaa ei oikeastaan juuri vapautunut. Katolla oli edelleen tavaraa, samoin sisällä niin, että siellä mahtui juuri ja juuri nukkumaan. Mutta nyt saatoin ajella Hankoon tahi Tanskaan mukanani kalusto, jolla yleensä aina pääsi vesille. Autoon kykeni kohtuullisessa määrin pakkaamaan sekä kevyen että kovan tuulen kalustoa. 

Ulkomailla ei olla pikkutarkkoja auton ulkonäöstä

Kuitenkin jos ei omista kuorma-autoa tai jättikokoista perävaunua, niin kaluston suhteen joutuu yleensä tekemään valintoja. Näin ainakin, jos autossa on tarkoitus mahtua nukkumaankin. Lyhyelle päivän reissulle voi vielä onnistua ottamaan kaiken tarpeellisen mukaan, mutta jos kyseessä on vähänkin pidempi reissu, niin kokemus on osoittanut, että minkä jätät kotiin, sitä olisit tarvinnut. Muistan vieläkin yhden viikonlopun pakettiautollani Hangossa vuosien takaa, tuulta oli luvattu 10-14 m/s, mutta Tulliniemessä oli 20 m/s. Oli äärettömän turhauttavaa käydä tekemässä lyhyitä pistoja ulkona kalustolla, joka oli toivottoman ylikokoista ja samalla katsella kuinka muut nautiskelivat pikkukamoillaan.  Se pienin purje varaston nurkasta olisi muuttanut tilanteen.

Niinpä välinestrategia pitää laatia niin, että kalusto mahtuu kyytiin, se soveltuu niille rannoille ja niihin olosuhteisiin, joilla on tarkoitus ajella. Jotkut eivät aja myrskytuulilla, toiset eivät koske formuloihin ja kymppeihin.  Nuo valinnat vähentävät tilan ja kaluston tarvetta merkittävästi, varsinkin tuuliskaalan alapäässä. Formula lauta metrin leveänä ja yli 9 neliön rikit vievät harmittavan paljon tilaa niin auton sisällä kuin perävaunussakin, jos sitten formulaa ei vedä narulla auton perässä. Kuitenkin formula ja iso purje voi pelastaa lomaviikon tai viikonlopun, sillä mitä on kaunis lomaviikko rannalla ilman surffausta. Ero plaanauksen ja kyntämisen välillä on monesti pienestä kiinni. 

Kun menen käymään kotipuolessani sisämaassa (jossa tuuli on harvinainen elementti), otan yleensä mukaan vain formulan ja pari isoa purjetta. 2013 kesälomani yksi parhaista surffimuistoistani on, kun ajelin kapealla, mutta useita kilometrejä pitkällä Maaninka järvellä sisä Savossa. Perustuuli oli kevyt vain noin 4-5 m/s, mutta se oli tasainen ja tuli juuri oikeasta suunnasta järven pituussuunnassa. Läksin vesille venesatamasta, ilma oli helteinen shortsikeli ja heti kun pääsin tuulivyöhykkeelle, formula nousi parilla pumppauksella plaaniin.

Kryssin kympin purjeella järven toiseen päähän ja sitten laskin slööriä alas tuuleen muutamaan kertaan.  Järvi on puhdas vetinen, eikä siinä ole juuri saaria tuulijarruina eikä paikallisten mukaan myöskään kareja. Kevyessä kelissä vesi oli tasaista ja niinpä 6 m/s puuskissa laudan sai heti kiihtymään. Onnistuin ajelemaan noin tunnin verran ilman, että lauta juuri tippui plaanista, käännöksiä lukuun ottamatta. Freeride luonteinen ajelu formulalla nautinnon maksimoiden on luonteeltaan mielestäni nimenomaan matka-ajoa, ennemmin tasaisessa kuin kuoppaisessa vedessä.  Kevyessä kelissä voi joutua tekemään vähän enemmän työtä laudan pitämiseksi plaanissa, mutta sehän on hyvää treeniä. 

Onnistunut purje- ja lautastrategia mahdollistaa maksimaaliset ajotunnit omilla mielirannoilla vallitsevissa olosuhteissa. Freeride harrastajalla se tarkoittaa lisäksi sellaisia välinevalintoja, joiden päämääränä on ajonautinnon maksimoiminen.
Tämä kesä oli varsin heikkotuulinen. Ilman formulaa ja isoa rikiä kesän ajokilometrini olisivat puolittuneet.  Nyt ajokilsoja tuli tänä vuonna enemmän kuin viiteen vuoteen. 

Uskoa ja surffia

Miksi taas uusi blogi? Ja miksi pitää yhdistää usko ja surffaaminen? 

Kummastakin aihepiiristä, sekä uskosta että purjelautailusta on jo kirjoitettu paljon.  Joidenkin mielestä ehkä riittävästikin.  Mutta kyllä hyvistä aiheista voi aina kirjoittaa lisää. Vaikkapa aloittaa uuden blogin. Mutta miksi yhdistää nuo kaksi aihepiiriä? No siksi, että kahdesta hyvästä ainesosasta voi tulla jotain uutta ja entistä parempaa. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Usko tai epäusko on jokaisen oma asia, niin moni sanoo. Ja yleensä sama sanoja jatkaa, että minä uskon omalla tavallani. Siinäpä se tuli todettua, että jokainen uskoo johonkin, ateistikin – sanoi jo edesmennyt Juice Leskinen. Niinpä minäkin kirjoitan vain omasta uskostani, koska se on ollut oleellinen osa minun elämääni jo pitkään, niin kuin surffauskin. Enkä ole rehellinen, jos erotan nuo kaksi asiaa toisistaan.

Kristinuskon ydin on sanoma anteeksiannosta, joka on tarjolla jokaiselle. Itse olen saanut paljon anteeksi ja päivittäin saan. Jo tämä on valtavan vapauttava asia, varsinkin sitten, kun siitä tulee todellinen kokemus. Minun kokemukseni Jumalasta on, että Hän kutsui ja otti minut Loviisan lahdelta, minut itsekkään ihmisen, joka välitin vain itsestäni ja harrastuksistani, joista surffaus oli numero yksi. Hän välitti minusta huolimatta siitä millainen olin ja mitä olin tehnyt ja Hän hyväksyi minut. Eikä siinä vielä kaikki, paitsi että Hän opetti minut ottamaan vastaan sitä, mitä kutsutaan rakkaudeksi - Hän opetti minut myös hyväksymään itseni sellaisena kuin olin. Hän paransi minun rikkoutuneen itsetuntoni. Ja kun Hän oli siunannut minut, Hän siunasi myös minun surffaukseni. Yes, kiitos Jeesus! 

Miksi siis blogi uskosta ja surffista? Koska ne ovat oleellinen osa elämää, ainakin minulla.