Purjestrategia

Suomisurffin luonteeseen kuuluu, että harrastaminen on muutakin kuin vesillä oloa. Maamme vuodenajoista ja tuuliolosuhteista johtuen surffarilla on paljon aikaa miettiä harrastustaan. Oleellinen osa tätä mietiskelyä on purje- ja lautastrategian laatiminen. Strategialla tarkoitan tässä välinekartoitusta omia kykyjä ja kehitystä silmälläpitäen, tavoitteena suunnitelmallisesti hankkia ja päivittää omia välineitä tavoitetta kohden. Tähän tavoitteeseen tuskin koskaan täydellisesti päästään, onhan vanhenevia ja/hajoavia välineitä välillä aina päivitettävä. Uusien ja ”parempien” välineiden tullessa markkinoille, suomisurffari innostuu helposti ehkä jopa heräteostoksiin. Heräteostokset voivat kuitenkin tulla kalliiksi ja saattavat poikia vaikka uuden maston tai puomin päivitystarpeen. Saattaa myös olla, että innostuksessa tehty ostos ei sovikaan oikein yhteen muiden purjeiden tai lautojen kanssa. Siksi heräteostoksista tulisi pidättäytyä ja tehdä hankinnat tärkeysjärjestyksessä strategian mukaisesti, jos vain mahdollista. Sitä paitsi kauden lopussa tehty hankinta on yleensä merkittävästi edullisempi kuin se aivan uusin malli.

Strategiaa laadittaessa on ensiksikin mietittävä mitä varusteita tarvitsee siinä omassa mielispotissa, siinä kotirannassa, jossa useimmiten ajaa. Ja mitä kalustoa tarvitsee niillä rannoilla, joilla on tarkoitus kesän kuluessa ajella. Esimerkiksi, jos lähellä ei ole wavespotteja, niin ei kannata ensimmäiseksi panostaa wavekalustoon, jos sitten ei ole tarkoitus kaukomatkailla. Itselläni on pitkä matka Poriin, ja omasta mielestäni Suomeen sopii muutenkin paremmin freewavelaudat. Ja hei - kuka on nähnyt Suomessa kunnon aaltoja? Minä en ole, ainakaan päässyt silloin paikalle. Valitettavasti.

Surfkalustolla on taipumusta paisua. Jos hankintoja ei ole etukäteen miettinyt, purjeita ja lautoja kertyy niin, ettei niiden yhtaikainen kuljetus enää noin vain onnistukaan. Kamat ovat lisäksi suhteellisen arvokkaita, ainakin kun hiilikuidun osuutta lisätään. Purjeiden valinnassa ehdottoman kannattavaa on tehdä hankinnat niin, että voi panostaa muutamaan laadukkaaseen mastoon, jotka sopivat, jos mahdollista, useisiin purjekokoihin. 

Sopimattomalla mastolla pilaa hyvänkin purjeen. On hyvä muistaa että purje on suunniteltu mastoa varten, toimimaan mastossa, jonka taipuma ja jäykkyys vastaa purjeen muotoa. Tulee kalliiksi hankkia ”halvalla” erimerkkisiä purjeita, jos sitten on ostettava myös uudet mastot, kun vanhat ei istukaan uusiin purjeisiin. Yleensä silloin säästetään hankkimalla halpa masto, lue vähän hiiltä. Jos jo omistaa hyvän maston, kannattaa ennemmin ostaa mastoon sopiva purje.  Jos hankinnat ovat alussa, sijoittaminen yhteen purjemerkkiin ja vastaavaan mastomerkkiin on kannattavaa.

Rikkaat tai rahansa taidokkaasti sijoittavat (lue kaikki surfiin, maksoi mitä maksoi) voivat ostaa kaiken yhdellä kertaa. Normaali suomisurffari säästää sukanvarteen ja tekee hankintoja vuosien mittaan, pikku hiljaa. Tässä surfstrategia on paikallaan. Huomioiden eri muuttujat, kamoja päivitetään pikkuhiljaa tavoitteena hankkia omiin surffikohteisiin sopivin kalusto, jonka saa kuljetettua paikan päälle niin, että vaimo ja koirakin mahtuvat kyytiin. Perheen karttuessa voi asialleen omistautunutkin joutua tekemään kompromisseja kaluston suhteen, ainakin väliaikaisesti.

 Koska surffauksessa voi painottaa niin monia asioita, ajaako formula-, slalom-, freestyle- vai wavevälineillä ja sitten on vielä mm freerace-, freemove-, freeridekamoja, niin valintoja ja kompromisseja on tehtävä. Rahakas voi tietysti hankkia kamojensa siirtelyyn vaikka rekan, mutta ongelmana lienee silti se pienehkö tilanpuute, jota Suomen spottirannoilla on havaittavissa niinä harvoina tuulisina päivinä.

Siispä ensimmäiseksi kannattaa panostaa kalustoon, joka toimii optimaalisesti sillä ”kotirannalla”, jolla useimmiten ajetaan. Ja alkaen siitä purjekoosta ja laudasta, jolla useimmin pääsee vesille. Jos vesialue on avovettä, johon käy vapaat vallitsevat tuulet, purjeiksi sopivat hyvin camberittomat purjeet ja laudoiksi vaikkapa iso slalom tai freerace ja pieni freewave. 

 Mutta, jos vesialue on vaikkapa suojaisa merenlahti tai järvi, jossa vallitseva tuuli on puuskainen maatuuli, silloin isot camberipurjeet (2-3 camua) toimivat parhaiten.  Laudat tulee olla kantavia, omaten riittävästi leveyttä ja litroja. Oma kotirantani on nimenomaan tämä jälkimmäinen tapaus. Kokemukseni on, että kolme vuotta sitten ostettu 100,5 cm leveä formulalauta on ollut paras hankintani. Se on nimittäin sopivin lauta omalla rannallani vallitsevaan reikäiseen ja puuskaiseen ja yleensä kevyeen tuuleen ja sillä saa eniten ajotunteja Suomi- tuulissa. 

Todettakoon kuitenkin, että formulalla ajettaessa on päästävä lenkkeihin, jotka sijaitsevat aivan laudan ulkoreunalla. Joten formula ei ole helpoin opettelulauta aloittelijalle. 

Tiedän myös, että mielipiteeni formulan käytöstä freerideajossa on vastoin vallitsevaa ”koulukuntanäkemystä”, mutta perusteluja lisää myöhemmin.
 

Sitten on huomioitava kuljetuskalusto. Yksi tai kaksi lautaa ja vastaavat rikit on vielä kuljetettavissa henkilöauton katolla. Itselläni oli 90-luvulla 205 Peugeotin katolla parhaimmillaan pitkä kölilauta, slalomi, pari puomia, mastoa ja purjetta. Enempää ei oikein halunnut kasata, vaikka yläpuolella olisi ollutkin tilaa.  Sitten möin Peugeotin ja vielä moottoripyöräni, ja ostin pakun tietysti kattotelineillä. Kuljetuskapasiteetti kasvoi, mutta tilaa ei oikeastaan juuri vapautunut. Katolla oli edelleen tavaraa, samoin sisällä niin, että siellä mahtui juuri ja juuri nukkumaan. Mutta nyt saatoin ajella Hankoon tahi Tanskaan mukanani kalusto, jolla yleensä aina pääsi vesille. Autoon kykeni kohtuullisessa määrin pakkaamaan sekä kevyen että kovan tuulen kalustoa. 

Ulkomailla ei olla pikkutarkkoja auton ulkonäöstä

Kuitenkin jos ei omista kuorma-autoa tai jättikokoista perävaunua, niin kaluston suhteen joutuu yleensä tekemään valintoja. Näin ainakin, jos autossa on tarkoitus mahtua nukkumaankin. Lyhyelle päivän reissulle voi vielä onnistua ottamaan kaiken tarpeellisen mukaan, mutta jos kyseessä on vähänkin pidempi reissu, niin kokemus on osoittanut, että minkä jätät kotiin, sitä olisit tarvinnut. Muistan vieläkin yhden viikonlopun pakettiautollani Hangossa vuosien takaa, tuulta oli luvattu 10-14 m/s, mutta Tulliniemessä oli 20 m/s. Oli äärettömän turhauttavaa käydä tekemässä lyhyitä pistoja ulkona kalustolla, joka oli toivottoman ylikokoista ja samalla katsella kuinka muut nautiskelivat pikkukamoillaan.  Se pienin purje varaston nurkasta olisi muuttanut tilanteen.

Niinpä välinestrategia pitää laatia niin, että kalusto mahtuu kyytiin, se soveltuu niille rannoille ja niihin olosuhteisiin, joilla on tarkoitus ajella. Jotkut eivät aja myrskytuulilla, toiset eivät koske formuloihin ja kymppeihin.  Nuo valinnat vähentävät tilan ja kaluston tarvetta merkittävästi, varsinkin tuuliskaalan alapäässä. Formula lauta metrin leveänä ja yli 9 neliön rikit vievät harmittavan paljon tilaa niin auton sisällä kuin perävaunussakin, jos sitten formulaa ei vedä narulla auton perässä. Kuitenkin formula ja iso purje voi pelastaa lomaviikon tai viikonlopun, sillä mitä on kaunis lomaviikko rannalla ilman surffausta. Ero plaanauksen ja kyntämisen välillä on monesti pienestä kiinni. 

Kun menen käymään kotipuolessani sisämaassa (jossa tuuli on harvinainen elementti), otan yleensä mukaan vain formulan ja pari isoa purjetta. 2013 kesälomani yksi parhaista surffimuistoistani on, kun ajelin kapealla, mutta useita kilometrejä pitkällä Maaninka järvellä sisä Savossa. Perustuuli oli kevyt vain noin 4-5 m/s, mutta se oli tasainen ja tuli juuri oikeasta suunnasta järven pituussuunnassa. Läksin vesille venesatamasta, ilma oli helteinen shortsikeli ja heti kun pääsin tuulivyöhykkeelle, formula nousi parilla pumppauksella plaaniin.

Kryssin kympin purjeella järven toiseen päähän ja sitten laskin slööriä alas tuuleen muutamaan kertaan.  Järvi on puhdas vetinen, eikä siinä ole juuri saaria tuulijarruina eikä paikallisten mukaan myöskään kareja. Kevyessä kelissä vesi oli tasaista ja niinpä 6 m/s puuskissa laudan sai heti kiihtymään. Onnistuin ajelemaan noin tunnin verran ilman, että lauta juuri tippui plaanista, käännöksiä lukuun ottamatta. Freeride luonteinen ajelu formulalla nautinnon maksimoiden on luonteeltaan mielestäni nimenomaan matka-ajoa, ennemmin tasaisessa kuin kuoppaisessa vedessä.  Kevyessä kelissä voi joutua tekemään vähän enemmän työtä laudan pitämiseksi plaanissa, mutta sehän on hyvää treeniä. 

Onnistunut purje- ja lautastrategia mahdollistaa maksimaaliset ajotunnit omilla mielirannoilla vallitsevissa olosuhteissa. Freeride harrastajalla se tarkoittaa lisäksi sellaisia välinevalintoja, joiden päämääränä on ajonautinnon maksimoiminen.
Tämä kesä oli varsin heikkotuulinen. Ilman formulaa ja isoa rikiä kesän ajokilometrini olisivat puolittuneet.  Nyt ajokilsoja tuli tänä vuonna enemmän kuin viiteen vuoteen.