Kummastakin aihepiiristä, sekä uskosta että purjelautailusta on
jo kirjoitettu paljon. Joidenkin
mielestä ehkä riittävästikin. Mutta
kyllä hyvistä aiheista voi aina kirjoittaa lisää. Vaikkapa aloittaa uuden
blogin. Mutta miksi yhdistää nuo
kaksi aihepiiriä? No siksi, että kahdesta hyvästä ainesosasta voi tulla jotain
uutta ja entistä parempaa. Tämä on ainakin oma kokemukseni.
Usko tai epäusko on jokaisen oma asia, niin moni sanoo. Ja yleensä
sama sanoja jatkaa, että minä uskon omalla tavallani. Siinäpä se tuli todettua,
että jokainen uskoo johonkin, ateistikin – sanoi jo edesmennyt Juice Leskinen.
Niinpä minäkin kirjoitan vain omasta uskostani, koska se on ollut oleellinen
osa minun elämääni jo pitkään, niin kuin surffauskin. Enkä ole rehellinen, jos
erotan nuo kaksi asiaa toisistaan.
Kristinuskon ydin on sanoma anteeksiannosta, joka on
tarjolla jokaiselle. Itse olen saanut paljon anteeksi ja päivittäin saan. Jo
tämä on valtavan vapauttava asia, varsinkin sitten, kun siitä tulee todellinen
kokemus. Minun kokemukseni Jumalasta on, että Hän kutsui ja otti minut Loviisan
lahdelta, minut itsekkään ihmisen, joka välitin vain itsestäni ja harrastuksistani,
joista surffaus oli numero yksi. Hän välitti minusta huolimatta siitä millainen
olin ja mitä olin tehnyt ja Hän hyväksyi minut. Eikä siinä vielä kaikki, paitsi
että Hän opetti minut ottamaan vastaan sitä, mitä kutsutaan rakkaudeksi - Hän
opetti minut myös hyväksymään itseni sellaisena kuin olin. Hän paransi minun
rikkoutuneen itsetuntoni. Ja kun Hän oli siunannut minut, Hän siunasi myös
minun surffaukseni. Yes, kiitos Jeesus!
Miksi siis blogi uskosta ja surffista? Koska ne ovat oleellinen osa elämää, ainakin minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti