Formulalla kevyeen keliin

Freeride surffauksen tarkoitus on maksimoida surffauksen nautinto (oma määritelmäni). Kilpalaudat ovat vuosien mittaan lyhentyneet ja leventyneet ja samansuuntainen kehitys on seurannut myös ei-kilpalautoja. 

 Omat kokemukseni leveistä freeride laudoista on ollut, että ne ovat raskaita ja kömpelöitä. Viimeksi Rhodoksella noin viisi vuotta sitten jouduin käyttämään aamupäivän keveissä tuulissa noin 80 cm leveätä testimenestyjä lautaa. Koko ajan kaipasin omaa kotikalustoani. Lauta kyllä plaanasi aikaisin, mutta se reagoi hitaasti ja oli eloton ajaa. 
Niinpä useimpien ei-kilpailevien harrastajien asenne myös formula lautoihin, noihin metrin leveisiin sämpylöihin, onkin täysin kielteinen.

Formulalaudan ulkoisia mittoja katsoessa ei tosiaan voi olettaa sen olevan kovin eloisa ajettava. Tai että formula voisi tuoda hupia freeride surffarin arkeen. Lauta on kuitenkin formula nimensä mukaisesti hienostunut kilparunko, jonka ajettavuus erilaisissa haastavissa olosuhteissa on saatu hämmästyttävän hyvin toimivaksi. Kiitos niille maailman parhaille kilpapurjelautailijoille ja sheippaajille, jotka ovat panostaneet lajiin ja rungon yksityiskohtien vuosia kestäneeseen virittämiseen.

Formula on suunniteltu toimimaan hyvin laajalla tuulialueella ja vastaavasti niin tasaisessa vedessä, kuin haastavassa merenkäynnissä. Niinpä ennakkoluuloinen näkemys tylsästä ja elottomasta ajettavuudesta ei pidä paikkaansa.  Tietenkään leveä lauta ei ole jiippi-ihme, mutta sillä voi tehdä jiipin plaanissa, mutta ikään kuin hidastetusti. Leveä perä estää nopeat käännökset, mutta mahdollistaa pitkän evän käytön, millä laudan runko nousee aikaisin ylös vedestä ja vesi-pinta-ala pienenee. Perässä olevat cut-outsit, sivun leikkaukset vähentävät myös rungon ja veden välistä kohtaamispintaa, ja niinpä lauta ei olekaan enää niin kömpelö noustuaan plaaniin, kuin rungon mitoista voisi luulla.  Pitkällä 70-senttisellä tai jopa 80 cm pitkällä evällä ja suurella purjeella leveä runko nousee plaaniin jopa 3 m/s olemattomassa tuulessa. Laudan hallitsemiseksi perä on tehty niin leveäksi, että kevytkin purjehtija kykenee painollaan tasapainottamaan voimakkaan evän tuottaman noston. Lyhyt lauta mahtuu aaltojen väliin ja taitavasti muotoiltu pohjan sheippi oikealla määrällä v:tä ja konkaaveja mahdollistaa hyvät ajo-ominaisuudet vaikeassakin chopissa. Ammattilaiset ja hyväkuntoiset osaajat ajavat formulalla jopa 15 m/s tuulessa käyttäen 10-11 m2 racepurjeita. Laudan ulkoisen olemuksen ei pidä antaa hämätä, formula on kuin hienosti viritetty kilpa-auto, josta ominaisuudet eivät lopu kesken kelin kovetessa.

Osoituksen formula rungon onnistumisesta on Marion Lepert niminen tyttö, joka 15-vuotiaana voitti 2011 Formula Worlds naisten sarjan Puerto Ricossa. Marion ei paina paljoa yli 50-kilon, eräässä haastattelussa hän kertoo kuinka merenkäynnissä lauta lensi ilmassa vastatuuliosuudella ja myötätuuliosuudet hän ajoi osittain irti trapetsista. Youtubessa on videoita Marionista, jossa hän ajaa noin 10 neliöisellä Sailworksillä. Boards lehdessä oli myös muutama vuosi sitten artikkeli toisesta nuoresta tytöstä, 17-vuotiaasta britistä, joka kisaa formulaluokassa. Hän painoi n 55 kg ja käytti suurimpana purjeena 9,5 m2 kokoa. Formula purjehdus ei siis vaadi suuria voimia nykyisillä kehittyneillä välineillä.

Kokoonsa nähden formularunko on siis eloisa purjehtia, mutta miksi hankkia formula freerideen? Ensimmäinen näkökanta on formula runko, joka 70 cm:n evällä omaa kaikkein alhaisimman plaanikynnyksen, piste.  Huolimatta lautabrandien hypetyksestä ei ole olemassa muuta sarjavalmisteista lautamallia, joka plaanaisi aikaisemmin kuin formula. Yleensä Suomessakin tuulee joka päivä jonkin verran, ainakin rannikon läheisyydessä. Mutta jos tuuli on alle releiden käyttöalueen, ei kelluskelu kauniillakaan ilmalla paljoa anna. Mitä hyödyttää omistaa parhaat ja uusimmat surfkamat, jos niillä ei pääse vesille?
Olen seurannut surfvälineiden kehitystä parinkymmenen vuoden ajan ja purjelautojen valmistajilla on ollut koko ajan yksi selkeä päämäärä. Se on ollut kehittää välineet, joilla pääsee tuulen noustessa aina vesille. Koska kehitys tapahtuu aina ensin kisakamoissa, tämä suunta on näkynyt lautojen levenemisenä kunnes nykyinen kilpaformulan leveys 100,5 cm saavutettiin. Sen jälkeen levennettiin myös perä ja tehtiin hienosäätö. Usean valmistajan formularunkoon ei ole tehty moneen vuoteen oleellisia muutoksia, mikä kertoo suhteellisen valmiista tuotteesta.

Toinen seikka:  formula nousee tuuleen, helposti. Itse asiassa se on suunniteltu ajettavaksi vain kahteen

suuntaan, ylös tuuleen ja alas tuuleen. Ja kyllä, sillä voi ajaa myös sivutuuleen. Mutta parhaiten se etenee ylös-alas suunnassa. Tämä tarkoittaa, että pienellä vesialueella, jossa tuuli saattaa shiftailla ja korkeuden ylläpitäminen tavallisella laudalla voi olla haastavaa, formula toimii parhaiten. Sillä voi huoletta laskea alas tuuleen, koska sillä aina pääsee helposti takaisin lähtöpaikalle. Sillä voi myös purjehtia pitempiä matkoja, koska eteneminen eri kursseilla on helppoa. Ja jos rikissä on säädettävä takaliikki, niin purjeen vetoakin voi säätää tuulen mukaan. Ja tuulen ollessa puuskainen ja reikäinen, mikä ei ole aivan tavatonta meilläpäin, formula etenee ja pysyy plaanissa kaikkein pidempään. Sillä saa siis eniten plaanikilometrejä per ajotunti.

Kolmanneksi formulalla on helppo harjoitella ajotekniikkaa. Käännökset laudalla tapahtuvat kapeisiin runkoihin verrattuna hyvin rauhallisesti. Niinpä purjehtijalla on aikaa tarkkailla miten lauta reagoi käännöksessä vaikka jalkojen asentoon ja kehon painopisteeseen. Jos lauta tippuu heti plaanista jiippiin lähdettäessä, ajoasennossa voi olla korjattavaa.  Keväällä ajokauden alkaessa oma tekniikka tuntuu aina olevan vähän hakusessa. Formulalla käännöksiä tehdessä voi palautella perusasiat mieleen ja hakea niitä oikeita asentoja ja liikkeitä mitä sulaviin käännöksiin tarvitaan. Se

on helppoa, koska laudan reagointi on rauhallista ja runko kantaa purjehtijan ja rikin painon hyvin. Olen havainnut oman käännöstekniikkani selkeästi parantuneen keski- ja kovantuulen laudoilla, kun olen uskollisesti tehnyt kevyen kelin käännöksiä formulalla ja harjoitellut käännösten yksityiskohtia ja sulavuutta. Esimerkiksi purjeen pyöräytyksen tekemistä jiibissä (boom-to-boom) 

on helppoa harjoitella formulalla kaiken tapahtuessa kuin hidastetussa filmissä. Käännöksiä kannattaa myös treenata aallokossa, jossa tekniikkavirheet tulevat paremmin esille. Ison purjeen nostaminen narusta on myös hyvä kuntotesti aallokossa ja navakassa tuulessa.

Neljänneksi formula ei vaadi jättiläisrikiä. Itse painan noin 70 kg. Olen todennut, että lauta toimii freeridekäytössä yleisesti ottaen oikein hyvin kahdeksan neliöisellä camberipurjeella. Jos perustuuli on vain tasaista merituulta 4-5 m/s, niin tarvitsen kuitenkin noin 10 m2 purjeen päästäkseni plaaniin.  Pieni pumppaus käännösten jälkeen voi olla vielä tarpeen. Mutta kun rungon saa plaaniin, se pysyy siellä vaikka tuuli hetkellisesti laskisi alle plaanikynnyksen.

Joskus ei viitsi rikata isoa racepurjetta.  Kelin ”kovetessa” 5-6 m/s 8-neliöinen freerace purje alkaa toimimaan. Noin kahdeksan neliöinen kevyellä mastolla varustettuna on itse asiassa varsin hauska ajettava formulassa keveytensä vuoksi. Purjeen pussin voi jättää isoksi ja takaliikin löysälle niin, että voimaa on tarjolla enemmän. Leveällä laudalla ei purjeen iso pussi ole ongelma.  Terävissä puuskissa kannattaa kuitenkin varoa katapultteja tai käyttää pehmusteliivejä suojaamassa kylkiluita. Maatuulella tasaisessa vedessä formulalla on hauska ottaa puuskia kiinni ja vetää spiidivetoja alas tuuleen. Ja jiipit tulee tietysti aina pyrkiä vetämään plaanissa. 

Vielä viides näkökanta: formuloita on hyvin käytettyinä saatavana Suomessa. Kannattaa vain tarkistaa lautaa ostaessa ettei kansi rutise kovin paljoa.  Sekään ei estä käyttöä, mutta kannattaa huomioida hinnassa. Ja laudan kuljetukseen kannattaa hankkia pussi, ettei rutinan ja kuhmujen määrä ala kasvamaan.

Ohessa vielä linkki Sean OBrianin AUS120 ylläpitämään sivustoon CarbonSugar, jossa haastetaan opettelemaan oikea tekniikka ripeiden vasta- ja myötäkäännösten (tack, jibe) tekemiseen formulalla (The Learning Plateau Part 1 and 2). Tekniikka on sovellettavissa myös muihin leveisiin lautoihin.

http://www.carbonsugar.com/technique/the-learning-plateau-and-how-to-climb-off-part-i/