lauantai 10. lokakuuta 2015

Freeridelaudan ja slalomin vertailua

Slalomlauta on hauska peli ajaa kaikkien osatekijöiden ollessa kohdallaan. Purje tulee olla sopivan kokoinen ja vetoa on oltava riittävästi, lisäksi trimmit on oltava kohdallaan mahdollistaen tasapainoisen ajoasennon. 
Tällöin slalomilla on hauska ajaa ja puuskissa voi kokeilla paljonko gps:n saa näyttämään.

Hangon Varisniemi on hyvä paikka kaluston testaukseen
Valitettavasti omalla kotilahdellani tuuli on harvoin niin tasainen, että purjeessa riittää vetoa koko ajan.

Välillä veto loppuu ja usein jiipin jälkeen seuraavaa puuskaa joutuu odottamaan. 

Toisinaan taas puuskarintaman saapuessa vetoa voi olla enemmänkin kuin riittävästi. 


2010 Manta 79 cm leveä slalom

Näissä olosuhteissa slalom on väsyttävä ajettava. Leveäkin slalomrunko vaatii plaaniin saattamiseksi keulan kääntämisen alas tuuleen ja usein pientä takakäsipumppia ennen kuin runko lähtee kunnolla liukuun. 

Kikkailua tarvitaan usein jopa, kun tuulta on riittävästi plaanaamiseen! 

Kun keli on puuskainen on/off tuuli, isolla slalomilla ajaminen vie voimia. 


Freeride lauta taas on paljon helpompi ajaa puuska- tai rajakelissä. Hyvä freeride/freerace plaanaa rajakelissäkin ilman purjehtijan jatkuvia pinnistelyjä plaaniin pääsemiseksi.

Uusi päivitys - tätä hain

Pitkän harkinnan jälkeen päätin hankkia uuden kevyen tuulen laudan, päivittää ison slalomlautani freeridelautaan. 
Koska ajan pääasiassa suojaisessa merenlahdessa, halusin tulevalta laudaltani kahta asiaa:
1.   helppoa plaaniinlähtöä
2.   helppoa ajettavuutta puuskaisessa ja muuttuvassa on/off tuulessa

RRD:n freeride lauta

Testien perusteella valitsin kolme ehdokasta, Taboun Rocket 135 (tai 145), Fanatic Gecko ja RRD Firestorm. 

Lukemissani testeissä kaikki kolme mallia ovat plaananneet suhteellisen aikaisin ja ajokontrolli on ollut hyvä.

RRD:n sivuilla Firestorm 2-version suunnitteluperusteena on ollut yhdistää hyvä plaanaavuus, vauhti, ajokontrolli ja helppo jiippaavuus (nykysuomen sanakirja tuskin tuntee tätä viimeistä sanaa).

Firestormin helppoa ajettavuutta ja jiippejä onkin kiitelty brittilehden testatessa lautoja Teneriffan kuoppaisessa vedessä. 

Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin RRD:n suurimman 77 cm leveän laudan. Päätin säästää muutaman saturaisen ja tilasin laudan puupinnalla, koska Wood versio on vain 200 g painavampi kuin LTD malli.

RRD Firestorm 138 Wood v2
Pituus: 240 cm
Leveys 77 cm
Paino 7,5 kg
Evä MFC 46 RC2 G10 powerbox
Purjekokosuositus 7,5 – 9,5

Runko

Firestormin sheipissä ei ole mitään erikoista, vaan hyvä ajettavuus on haettu rungon perinteisellä muotoilulla. Perässä ei ole cutoutseja, perä on vain hieman kavennettu ilman leikkauksia. 
Konkaavin syvyys ilmoittaa paljonko laudan pohja painuu sisäänpäin. 
Jos pohjassa on v-muoto, puhutaan tuplakonkaaveista.

Rungon keskellä on reilusti veetä koko rungon pituudelta. Tämä selittänee osaltaan hyvän ajettavuuden aallokossa. 

RRD:n sivuilla ilmoitetaan pohjassa olevan konkaavit kummallakin puolella. 
Omassa laudassani, joka on suurin malli, on vain muutama millimetri konkaaveja laudan keski- ja etuosassa. 



Siis huomattavasti vähemmän kuin vaikka Taboun Manta slalomissa.

Vertailuksi Vapor formulassani on keulassa konkaavien syvyys 12- 15 mm. 





Plaanausta 10 m/s puuskissa

Laudan ensityyppeihin sattui vähän tuulisempi päivä. Tuulta oli rannassa 7-9 m/s ja puuskat olivat yli 10 m/s. 


    Tuuli oli puuskaista maatuulta, eli olosuhteet olivat juuri sellaiset, joita varten olin laudan tilannut. 

Mukana tullut 46 cm pitkä evä tuntui monsterilta. Ruuvasin power box evälaatikkoon kiinni vanhan 43 centtisen True Amesin evän. 

Lyhyempi evä tuntuikin ajossa sopivalta, kun purjeena oli 6,7 m2 Code Red slalompurje. 

  Mastokisko on Firestormissa melko pitkä. Ruuvasin mastojalan perinteisesti kiinni aivan keskelle.


Ensivaikutelmani laudasta oli, että se tuntui raskaalta jalkojen alla verrattuna Mantan 79 leveään slalomiin. RRD:n ilmoitettu 7,5 kg paino ei ole paljon, kun huomioidaan suuri tilavuus. 

Plaaniinlähtö oli kyllä helpompaa kuin slalomissa. Tuntui kuitenkin, että RRD:tä ei saanut niin ”lentämään”, niin kuin slalomia. 
Mastojalan siirtäminen taaksepäin saattaa ehkä auttaa tässä. Kerään vielä kokemuksia.

Kontrolli Firestormissa tuntui hyvältä. Kovat puuskat selvitti helposti, kun lautaa nostatti ylös tuuleen. 
Puuskan vähän hellittäessä, keula alas, kiihdytys ja käännös. 

Jiipit eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta slalomiin verrattaessa. 77 cm leveä lauta ei ole mikään jiippi-ihme. Kuitenkin lauta kääntyi vaivattomasti, joko laajalla säteellä tai jopa runtaten.

Kun alkupettymyksestä selvisi sen pienen elottomuuden suhteen, saattoi todeta ajon olevan on/off puuskissa suhteellisen vauhdikasta. GPS lukemat olivat muutamia kilsoja pienemmät kuin slalomilla vastaavassa kelissä. 

Mutta ajaminen oli kevyempää, eikä voimia kulunut plaanikikkailuun ja pumppaukseen.
Ajaminen oli myös tuulen noustessa kevyempää.

Plaanausta rajakelissä – vertailua slalom vastaan freeride
Varisniemen aallokkoa ja Silversandin tasaista vettä

       Hangossa pääsin tyypittämään taasen Allun kalustoa. Varisniemessä oli tuulta noin 5-7 m/s.

      Allun ystävällisesti lainaama noin 85 cm leveä Fanatic Falcon lähti vaivatta plaaniin ja kiihtyi tasaisessa rantavedessä todella nautittavasti. Ulkona aallokossa meno oli jo haastavampaa.

 Lauta pomputteli aalloissa, enkä uskaltanut päästää menemään täysillä sivumyötäiseen. Lyhyempi evä auttoi hieman, mutta en kokenut näin leveää slalomia omakseni. 
Allu taasen päästeli Falconilla ilman vaikeuksia ihmetellen valitteluani. Purjehtijan painolla ja treenikilometreillä lienee oma vaikutuksensa. 

Allu vietti talvikuukaudet Tarifassa hakien sieltä lisää vauhtia ajotekniikkaansa. 
Tuulta oli kuulemma riittävästi.

Firestorm lähti myös hyvin plaaniin. Aalloissa meno oli jonkun verran pomppuista, vaihto pienempään 43 cm evään rauhoitti pomppimista jonkin verran. 

Ajaminen oli kuitenkin koko ajan helppoa. Tosin vauhti tuntui Falconiin verrattuna myös koko lailla rauhallisemmalta. 

Silversand 4-6 m/s

Seuraavana päivänä tuuli sopi paremmin Silversandiin. Valitettavasti sitä oli vain 4-6 m/s. 
Kaiken lisäksi suurin purjekokoni oli vain 7,7 jäykkä racepurje.  Keli olisi vaatinut pikemminkin 10 neliöisen ja formulan. 
Otin asenteeksi, että ainakin laudan plaanaavuutta on nyt helppo testata.
RRD X-Fire 85 cm leveä slalomrunko

      Pyysin Allulta tyyppejä hänen vanhalla 85 cm leveällä RRD X-Fire laudallaan. Muistin ajokokemukseni aikaisemmalta kesältä. 

      Ajoin silloin muistaakseni 7 m2 purjeella ja lauta oli todella pehmyt ajaa aallokossa. Kokemukset olivat taasen samat. 

     Lauta on suorastaan hämmästyttävän mukava ajaa. 


Suhteessa laudan leveyteen, tämä malli on kaikkein pehmein ajettava aallokossa millä olen koskaan ajanut. 
Runko on lyhyt, pituudeltaan vain 225 cm. Se ei tunnu hakkaavan aalloissa juuri ollenkaan ja ajaminen on todella pehmeää.

Sen sijaan X-Firen rungon lyhyys rankaisee plaanikynnyksessä. Lauta on todella vaikea saada plaaniin kevyessä tuulessa. Runko vaatii ehdottomasti riittävän vetävän purjeen.


Kävin välillä ajamassa Firestormillani. Sen jälkeen Allu tarjosi Falcon lautaansa. Hyväksyin tarjouksen tyytyväisenä, mutta en halunnut lainata hänen suurta purjettaan. Otin oman 7,7 verrokkini.

Falcon lähti plaaniin, kun sopiva puuska tuli. Mutta nyt rajakelissä runko oli selkeästi haastavampi ajaa. 52 cm pitkä MFC evä sopi kyllä hyvin lautaan. Takajalka oli vain yllättävän vaikea saada lenkkiin.

Huomasin myös, että kelin välillä kevetessä tätäkään runkoa ei ollut niinkään helppo saada nousemaan plaaniin. Plaaniin narraaminen on vaan kilparungolla hankalampaa kuin freeridella.

    Taasen on todettava, että kilpalauta vaatii riittävästi vetävän purjeen. Muuten ajaminen, tai sen yrittäminen, on kaikkea muuta kuin hauskaa.

Kun sitten vaihdoin taas omaan Firestormiin, plaaniin pääseminen tuntui kokonaisuutena paljon helpommalta. Ja takajalka meni vaivattomasti lenkkinsä. Kun freeridelaudan sai riittävästi vauhtiin, saattoi alkaa keskittyä myös käännöksiin.

Kevyen tuulen päivistä jäi käteen selkeä kokemus, että jos formulaa ei ole käytettävissä, niin freeride tai freeracelauta on hyvä vaihtoehto slalomrungolle – siis kun on rajakeli.


Hangon tasaisessa tuulessa vedon riittäessä slalom on varteenotettava vaihtoehto freeride purjehdukseen. Slalom lauta on eloisa ja jännittävä ajaa, kun vetoa purjeessa on riittävästi. 

Aaltojen kasvaessa jännitysmomentti saattaa kasvaa liikaakin, tällöin vaihto freeridelautaan yleensä rauhoittaa tilanteen – ja säästää voimia.


Tätä etsin ja tätä sain uudelta freeridelta

Slalomvehkeet ovat suunniteltu maksimaaliseen suoritukseen noin 5 minuutin kestävän erän aikana. Varsinkin uudet slalomlaudat vaativat kunnolla vetoa purjeeseen, että ajaminen olisi mielekästä.

Freeride tai freeracelaudalla ajelee huvikseen, vaikka tuuli ei vetäisikään maksimaalisesti. Voimia kuluu vain vähemmän. Puuskatuulissa freeridelaudan keskinopeus saattaa myös olla suurempi kuin sen nopean slalomin, joka tahtoo hyytyä käännöksissä, jos tuulta ei ole riittävästi.

Ja jos vauhdinnälkä alkaa vaivata ja olosuhteet ovat sopivat, otan 71 cm levyisen slalomini ja ajan sillä niin kauan kuin voimat riittävät.

Halusin freeridelaudan, joka lähtee mahdollisemman helposti plaaniin ja jolla on helppo ajaa myös
kovissa puuskissa.

RRD:n Firestorm 138 Wood v2 tuntuu vastaavan melko hyvin näitä tavoitteitani. Valitsin suurimman 77 cm leveän mallin plaanikynnyksen maksimoimiseksi. 
Mahdollisesti kapeampi malli saattaisi olla elävämpi.

Slalomlautaan verrattuna puuskien kiinniotto on todellakin helpompaa, laudalla ajaminen on kevyempää ja voimia kuluu vähemmän. Kevyessä tuulessa lauta on helpompi saada pienellä purjeella plaaniin kuin vastaavan levyinen slalomrunko. 

Valitettavasti lauta on hieman elottoman tuntuisempi ajaa, niin kevyessä kuin kovassakin tuulessa. GPS-nopeudet ovat käytännössä vain muutaman kilometrin pienemmät kuin slalomlaudalla. Eroa tulee enemmän vasta kuin mennään äärirajoille maksimaalisella purjekoolla.

Plussaa
- hyvä ja helppo plaanaavuus
- helppo mennä lenkkeihin
- lenkit saa riittävän ulos vauhdin maksimoimiseksi
- lauta toimii suojaisessa vedessä hyvin pienelläkin purjekoolla (kevyellä purjehtijalla alkaen n 6 m2)
- ei kuluta niin paljon voimia puuskakelissä kuin kilpalaudat ja on helppo pitää plaanissa
- puuskatuulissa keskinopeus voi olla suurempi kuin haastavalla slalomilla

Miinusta
- lauta tuntuu hieman elottomalta ja raskaalta verrattuna vastaavan kokoiseen slalomlautaan
- lauta ei tunnu vauhdikkaalta ajaa, varsinkaan suurella purjekoolla
- powerbox evälaatikko, isot slalom evät on ostettava uutena, käytettyjä ei juuri ole



Testipaikat Hanko ja Loviisan lahti
RRD:ssä käytetyt evät 46 cm MFC, 43 cm True Ames
Purjehtijan omapaino n 70 kg

Käytetyt purjekoot 6,7… 8,5 m2

Huomautus: RRD on keväällä 2015 julkaissut uuden Firestormin mallin v 3:n. Runko on suunniteltu täysin uudestaan tavoitteena parantaa ensisijaisesti vauhtia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti