Vieläkö Jumala parantaa

Monet Porvoossa tuntevat tai ainakin tietävät Martti Suhosen, joka teki pitkän päivätyön Samaria Ry:n Betlehem hoitokodin johtajana. Harvemmat tietävät, että Martti sairastui vuonna 1986 vakavaan syöpään nimeltä sarkooma. 

Wikipedia kuvaa sarkooman pahanlaatuiseksi hyvin harvinaiseksi syöväksi. Sarkooma jaetaan kasvaimen pahanlaatuisuuden mukaan vielä neljään gradusluokkaan, joista pahin aste on gradus 4. Pahimman asteen syöpä on ärhäkkä leviämään tavallisesti 6 kuukauden aikana verenkierron mukana muualle elimistöön, useimmiten keuhkoihin. Martin reidessä oleva kasvain todettiin gradus 4 kasvaimeksi. 

Kyhmy reidessä

Keväällä 1986 Martti ihmetteli vasempaan reiteen ilmestynyttä sormenpään kokoista kyhmyä. Elokuussa 1986 Martti meni työterveystarkastukseen, jossa hän sai lähetteen lääkärille. Tällöin kyhmy oli jo kananmunan kokoinen.

Asiat etenivät niin, että marraskuun alussa hänet tutkittiin Porvoon sairaalassa ja lähetettiin sitten kiireellisenä leikkaukseen Töölön sairaalaan. Tässä vaiheessa hänen painonsa oli jo pudonnut 14 kiloa. Hänen ihonsa oli keltaharmaa ja ihosta lähti mädänneen hajua. 

1.12.1986 Martin reisi avattiin polvesta lonkkaan ja jalasta poistettiin reiden lihaksistoa ja jänteitä. Martille ei annettu sädehoitoa tai sytostaatteja. Hänelle sanottiin, ettei niistä ole hyötyä tämän tyypin syöpään. Hän vietti 2 viikkoa sairaalassa.

Jouluksi kotiin

Kolme päivää leikkauksesta, kun kasvain oli tutkittu, Martille kerrottiin että tämä syöpätyyppi uusiintuu herkästi, ”eikä eloonjäämisestä ole mitään toivoa.”  

Hän pääsi jouluksi kotiin, sai kolmen kuukauden sairasloman ja hänet määrättiin seurantaan ensin kuukauden, sitten kahden kuukauden välein.

Oireet palaavat

Neljän kuukauden päästä leikkauksesta Martti oli huonovointinen, hänellä oli hengenahdistusta ja särkyä vatsassa. Myös hänen painonsa oli lähtenyt taas laskemaan pudoten jo kuusi kiloa. Hänen tilaansa seurattiin ja Töölössä hänestä otettiin keuhkokuva ja verenkuva, ja lähetettiin Helsingin sädehoitoklinikalle varjoainekuvaukseen.

Kesä 1987 uusia löydöksiä

Juhannuksen jälkeen 1987 Martin oikeassa keuhkossaan oli varjostuma, hänestä todettiin yhteensä 7 imusolmukekasvainta, jotka näkyivät laajentumina varjoainekuvauksessa. Sädehoitoklinikan ylilääkäri totesi, ettei keskellä rintaa olevia kasvaimia voi leikata. Myös vasemman korvan alle oli tullut 1-2 cm pituinen kova kyhmy. Viikon päästä hänen vasemmasta kainalostaan löydettiin 1-2 cm kokoinen kyhmy imusolmukkeessa.

Martti lähetettiin keuhkokirurgin tutkittavaksi. Tutkimuksissa todettiin entisten löydösten suurentuneen, lisäksi myös oikeaan korvan alapuolelta oli ilmestynyt 1-2 cm pituinen kyhmy. Tässä vaiheessa hänen vanhat oireensa olivat kaikki palanneet, hänen ihonsa oli keltaharmaa ja siitä nousi mädän hajua. Hänellä oli hengen ahdistusta ja kipua vatsassa. Hänellä oli myös kipuja eri paikoissa kehoa, minkä vuoksi hän söi särkylääkkeitä.

Käänne tapahtuu

Elokuussa -87, kun reisioperaatiosta oli kulunut 8 kuukautta, Martin vasemmasta kainalostaan päätettiin ottaa koepala. Kirurgi poistikin samalla kyhmyn kokonaan.

Leikkauspöydällä Martti koki lämpöaallon menevän kehonsa läpi. Hän tunsi olonsa paranevan, hänen kipunsa poistuivat, mädän haju lakkasi ja väri palasi kasvoille. Hengitys alkoi kulkemaan Martti kutsuu sitä käänteeksi tilanteelleen. Kun näyte tutkittiin, todettiin ettei syöpäsoluja ollut.

Kyhmyt, kivut ja keuhkon varjostuma hävinneet

Kolmen viikon päästä Martti tutkittiin uudestaan, tehtiin mm uusi varjoainekuvaus. Hänen keuhkonsa kuvattiin 8 mm siivuina. Hänen keuhkonsa oli tarkoitus leikata seuraavana päivänä. Samana päivänä Martti sai tiedon, että hänen keuhkonsa olivat puhtaat. Myös imusolmukkeet olivat pienentyneet.

Koska Martin olokin oli hyvä, hän sai luvan mennä kotiin.

Mennessään seuraavan kerran sädehoitoklinikalle, ylilääkäri ihmetteli eikö leikkausta tarvinnutkaan tehdä.

Ei uusia löydöksiä

Tämän jälkeen Martin terveyttä seurattiin puolen välein tehtävällä lääkärin tarkastuksilla kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen hänet julistettiin parantuneeksi ja seuranta lopetettiin.

Mitä tapahtui

Martin parantumista oli rukoiltu monissa seurakunnissa. Martti sanoo Jumalan tehneen ihmeen ja antaneen hänelle vuonna -87 jatkoaikaa. 

Martti jäi 2011 eläkkeelle Betlehem päihde- ja kuntoutuskotityöstä. Tänään hän asuu kauniissa omakotitalossa yhdessä vaimonsa kanssa ja harrastaa mm metsänhoito- ja rakennustöitä. Martti on myös aktiivi seurakuntatyössä.