Tosi lyhyt joulusaarna

Tänään päivä taas pitenee ja siinä mielessä mennään valoa kohti. Samaa ei voi sanoa maailman, eikä Suomenkaan tilanteesta. Mutta näin jouluna en murehdi, vaan vietän juhlaa.

Sain ystävältäni Jukalta Helsingistä joulutervehdyksen, jonka otsikko oli "tosi lyhyt joulusaarna. Liitän sen tähän muidenkin iloksi ja kehotukseksi,

(Tosi)lyhyt - mutta totuudellinen - joulusaarna:

Marian kiitosvirsi;
Ja Maria sanoi: ...
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. (KR-38 Luukas 1:46,53)

Simeon ja Hanna saivat nähdä Jeesuksen; 
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:

"Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa

ja merkiksi, jota vastaan sanotaan (ei tunnusteta; KR-92)
- ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä -

 että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi". (KR-38 Luukas 2:34-35)

Joulu-RAUHAA!

Siunattua Vapahtajan (ei-Pakottajan) syntymän juhlaa, tässä (tosi pimenevässä maailmassa!
(Sivuseikka on, syntyikö Jeesus syksyllä vai joulukuussa, sillä ei edes syntymävuodesta ole muka täyttä varmuutta)
Kuolinvuosi on tarkka kellonlyömälleen, ja ylösnousemisesta on tarkat faktat ja sadat silminnäkijä-todistajat!
Olkaamme loistavana VALONA pimeässä - ja säilyttävänä SUOLANA pilaantuvassa maailmassa!

Freeridelaudan ja slalomin vertailua

Slalomlauta on hauska peli ajaa kaikkien osatekijöiden ollessa kohdallaan. Purje tulee olla sopivan kokoinen ja vetoa on oltava riittävästi, lisäksi trimmit on oltava kohdallaan mahdollistaen tasapainoisen ajoasennon. 

Tällöin slalomilla on hauska ajaa ja puuskissa voi kokeilla paljonko gps:n saa näyttämään.

Hangon Varisniemi on hyvä paikka kaluston testaukseen

Valitettavasti omalla kotilahdellani tuuli on harvoin niin tasainen, että purjeessa riittää vetoa koko ajan.

Välillä veto loppuu ja usein jiipin jälkeen seuraavaa puuskaa joutuu odottamaan. 

Toisinaan taas puuskarintaman saapuessa vetoa voi olla enemmänkin kuin riittävästi. 

2010 Manta 79 cm leveä slalom

Näissä olosuhteissa slalom on väsyttävä ajettava. Leveäkin slalomrunko vaatii plaaniin saattamiseksi keulan kääntämisen alas tuuleen ja usein pientä takakäsipumppia ennen kuin runko lähtee kunnolla liukuun. 

Kikkailua tarvitaan usein jopa, kun tuulta on riittävästi plaanaamiseen! 

Kun keli on puuskainen on/off tuuli, isolla slalomilla ajaminen vie voimia. 

Freeride lauta taas on paljon helpompi ajaa puuska- tai rajakelissä. Hyvä freeride/freerace plaanaa rajakelissäkin ilman purjehtijan jatkuvia pinnistelyjä plaaniin pääsemiseksi.

Uusi päivitys - tätä hain

Pitkän harkinnan jälkeen päätin hankkia uuden kevyen tuulen laudan, päivittää ison slalomlautani freeridelautaan. 

Koska ajan pääasiassa suojaisessa merenlahdessa, halusin tulevalta laudaltani kahta asiaa:

1.   helppoa plaaniinlähtöä

2.   helppoa ajettavuutta puuskaisessa ja muuttuvassa on/off tuulessa

RRD:n freeride lauta

Testien perusteella valitsin kolme ehdokasta, Taboun Rocket 135 (tai 145), Fanatic Gecko ja RRD Firestorm. 

Lukemissani testeissä kaikki kolme mallia ovat plaananneet suhteellisen aikaisin ja ajokontrolli on ollut hyvä.

RRD:n sivuilla Firestorm 2-version suunnitteluperusteena on ollut yhdistää hyvä plaanaavuus, vauhti, ajokontrolli ja helppo jiippaavuus (nykysuomen sanakirja tuskin tuntee tätä viimeistä sanaa).

Firestormin helppoa ajettavuutta ja jiippejä onkin kiitelty brittilehden testatessa lautoja Teneriffan kuoppaisessa vedessä. 

Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin RRD:n suurimman 77 cm leveän laudan. Päätin säästää muutaman saturaisen ja tilasin laudan puupinnalla, koska Wood versio on vain 200 g painavampi kuin LTD malli.

RRD Firestorm 138 Wood v2

Pituus: 240 cm

Leveys 77 cm

Paino 7,5 kg

Evä MFC 46 RC2 G10 powerbox

Purjekokosuositus 7,5 – 9,5

Runko

Firestormin sheipissä ei ole mitään erikoista, vaan hyvä ajettavuus on haettu rungon perinteisellä muotoilulla. Perässä ei ole cutoutseja, perä on vain hieman kavennettu ilman leikkauksia. 

Konkaavin syvyys ilmoittaa paljonko laudan pohja painuu sisäänpäin. 

Jos pohjassa on v-muoto, puhutaan tuplakonkaaveista.

Rungon keskellä on reilusti veetä koko rungon pituudelta. Tämä selittänee osaltaan hyvän ajettavuuden aallokossa. 

RRD:n sivuilla ilmoitetaan pohjassa olevan konkaavit kummallakin puolella. 

Omassa laudassani, joka on suurin malli, on vain muutama millimetri konkaaveja laudan keski- ja etuosassa. 

Siis huomattavasti vähemmän kuin vaikka Taboun Manta slalomissa.

Vertailuksi Vapor formulassani on keulassa konkaavien syvyys 12- 15 mm. 

Plaanausta 10 m/s puuskissa

Laudan ensityyppeihin sattui vähän tuulisempi päivä. Tuulta oli rannassa 7-9 m/s ja puuskat olivat yli 10 m/s. 

    Tuuli oli puuskaista maatuulta, eli olosuhteet olivat juuri sellaiset, joita varten olin laudan tilannut. 

Mukana tullut 46 cm pitkä evä tuntui monsterilta. Ruuvasin power box evälaatikkoon kiinni vanhan 43 centtisen True Amesin evän. 

Lyhyempi evä tuntuikin ajossa sopivalta, kun purjeena oli 6,7 m2 Code Red slalompurje. 

  Mastokisko on Firestormissa melko pitkä. Ruuvasin mastojalan perinteisesti kiinni aivan keskelle.

Ensivaikutelmani laudasta oli, että se tuntui raskaalta jalkojen alla verrattuna Mantan 79 leveään slalomiin. RRD:n ilmoitettu 7,5 kg paino ei ole paljon, kun huomioidaan suuri tilavuus. 

Plaaniinlähtö oli kyllä helpompaa kuin slalomissa. Tuntui kuitenkin, että RRD:tä ei saanut niin ”lentämään”, niin kuin slalomia. 

Mastojalan siirtäminen taaksepäin saattaa ehkä auttaa tässä. Kerään vielä kokemuksia.

Kontrolli Firestormissa tuntui hyvältä. Kovat puuskat selvitti helposti, kun lautaa nostatti ylös tuuleen. 

Puuskan vähän hellittäessä, keula alas, kiihdytys ja käännös. 

Jiipit eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta slalomiin verrattaessa. 77 cm leveä lauta ei ole mikään jiippi-ihme. Kuitenkin lauta kääntyi vaivattomasti, joko laajalla säteellä tai jopa runtaten.

Kun alkupettymyksestä selvisi sen pienen elottomuuden suhteen, saattoi todeta ajon olevan on/off puuskissa suhteellisen vauhdikasta. GPS lukemat olivat muutamia kilsoja pienemmät kuin slalomilla vastaavassa kelissä. 

Mutta ajaminen oli kevyempää, eikä voimia kulunut plaanikikkailuun ja pumppaukseen.

Ajaminen oli myös tuulen noustessa kevyempää.

Plaanausta rajakelissä – vertailua slalom vastaan freeride

Varisniemen aallokkoa ja Silversandin tasaista vettä

       Hangossa pääsin tyypittämään taasen Allun kalustoa. Varisniemessä oli tuulta noin 5-7 m/s.

      Allun ystävällisesti lainaama noin 85 cm leveä Fanatic Falcon lähti vaivatta plaaniin ja kiihtyi tasaisessa rantavedessä todella nautittavasti. Ulkona aallokossa meno oli jo haastavampaa.

 Lauta pomputteli aalloissa, enkä uskaltanut päästää menemään täysillä sivumyötäiseen. Lyhyempi evä auttoi hieman, mutta en kokenut näin leveää slalomia omakseni. 

Allu taasen päästeli Falconilla ilman vaikeuksia ihmetellen valitteluani. Purjehtijan painolla ja treenikilometreillä lienee oma vaikutuksensa. 

Allu vietti talvikuukaudet Tarifassa hakien sieltä lisää vauhtia ajotekniikkaansa. 

Tuulta oli kuulemma riittävästi.

Firestorm lähti myös hyvin plaaniin. Aalloissa meno oli jonkun verran pomppuista, vaihto pienempään 43 cm evään rauhoitti pomppimista jonkin verran. 

Ajaminen oli kuitenkin koko ajan helppoa. Tosin vauhti tuntui Falconiin verrattuna myös koko lailla rauhallisemmalta. 

Silversand 4-6 m/s

Seuraavana päivänä tuuli sopi paremmin Silversandiin. Valitettavasti sitä oli vain 4-6 m/s. 

Kaiken lisäksi suurin purjekokoni oli vain 7,7 jäykkä racepurje.  Keli olisi vaatinut pikemminkin 10 neliöisen ja formulan. 

Otin asenteeksi, että ainakin laudan plaanaavuutta on nyt helppo testata.

RRD X-Fire 85 cm leveä slalomrunko

      Pyysin Allulta tyyppejä hänen vanhalla 85 cm leveällä RRD X-Fire laudallaan. Muistin ajokokemukseni aikaisemmalta kesältä. 

      Ajoin silloin muistaakseni 7 m2 purjeella ja lauta oli todella pehmyt ajaa aallokossa. Kokemukset olivat taasen samat. 

     Lauta on suorastaan hämmästyttävän mukava ajaa. 

Suhteessa laudan leveyteen, tämä malli on kaikkein pehmein ajettava aallokossa millä olen koskaan ajanut. 

Runko on lyhyt, pituudeltaan vain 225 cm. Se ei tunnu hakkaavan aalloissa juuri ollenkaan ja ajaminen on todella pehmeää.

Sen sijaan X-Firen rungon lyhyys rankaisee plaanikynnyksessä. Lauta on todella vaikea saada plaaniin kevyessä tuulessa. Runko vaatii ehdottomasti riittävän vetävän purjeen.

Kävin välillä ajamassa Firestormillani. Sen jälkeen Allu tarjosi Falcon lautaansa. Hyväksyin tarjouksen tyytyväisenä, mutta en halunnut lainata hänen suurta purjettaan. Otin oman 7,7 verrokkini.

Falcon lähti plaaniin, kun sopiva puuska tuli. Mutta nyt rajakelissä runko oli selkeästi haastavampi ajaa. 52 cm pitkä MFC evä sopi kyllä hyvin lautaan. Takajalka oli vain yllättävän vaikea saada lenkkiin.

Huomasin myös, että kelin välillä kevetessä tätäkään runkoa ei ollut niinkään helppo saada nousemaan plaaniin. Plaaniin narraaminen on vaan kilparungolla hankalampaa kuin freeridella.

    Taasen on todettava, että kilpalauta vaatii riittävästi vetävän purjeen. Muuten ajaminen, tai sen yrittäminen, on kaikkea muuta kuin hauskaa.

Kun sitten vaihdoin taas omaan Firestormiin, plaaniin pääseminen tuntui kokonaisuutena paljon helpommalta. Ja takajalka meni vaivattomasti lenkkinsä. Kun freeridelaudan sai riittävästi vauhtiin, saattoi alkaa keskittyä myös käännöksiin.

Kevyen tuulen päivistä jäi käteen selkeä kokemus, että jos formulaa ei ole käytettävissä, niin freeride tai freeracelauta on hyvä vaihtoehto slalomrungolle – siis kun on rajakeli.

Hangon tasaisessa tuulessa vedon riittäessä slalom on varteenotettava vaihtoehto freeride purjehdukseen. Slalom lauta on eloisa ja jännittävä ajaa, kun vetoa purjeessa on riittävästi. 

Aaltojen kasvaessa jännitysmomentti saattaa kasvaa liikaakin, tällöin vaihto freeridelautaan yleensä rauhoittaa tilanteen – ja säästää voimia.

Tätä etsin ja tätä sain uudelta freeridelta

Slalomvehkeet ovat suunniteltu maksimaaliseen suoritukseen noin 5 minuutin kestävän erän aikana. Varsinkin uudet slalomlaudat vaativat kunnolla vetoa purjeeseen, että ajaminen olisi mielekästä.

Freeride tai freeracelaudalla ajelee huvikseen, vaikka tuuli ei vetäisikään maksimaalisesti. Voimia kuluu vain vähemmän. Puuskatuulissa freeridelaudan keskinopeus saattaa myös olla suurempi kuin sen nopean slalomin, joka tahtoo hyytyä käännöksissä, jos tuulta ei ole riittävästi.

Ja jos vauhdinnälkä alkaa vaivata ja olosuhteet ovat sopivat, otan 71 cm levyisen slalomini ja ajan sillä niin kauan kuin voimat riittävät.

Halusin freeridelaudan, joka lähtee mahdollisemman helposti plaaniin ja jolla on helppo ajaa myös

kovissa puuskissa.

RRD:n Firestorm 138 Wood v2 tuntuu vastaavan melko hyvin näitä tavoitteitani. Valitsin suurimman 77 cm leveän mallin plaanikynnyksen maksimoimiseksi. 

Mahdollisesti kapeampi malli saattaisi olla elävämpi.

Slalomlautaan verrattuna puuskien kiinniotto on todellakin helpompaa, laudalla ajaminen on kevyempää ja voimia kuluu vähemmän. Kevyessä tuulessa lauta on helpompi saada pienellä purjeella plaaniin kuin vastaavan levyinen slalomrunko. 

Valitettavasti lauta on hieman elottoman tuntuisempi ajaa, niin kevyessä kuin kovassakin tuulessa. GPS-nopeudet ovat käytännössä vain muutaman kilometrin pienemmät kuin slalomlaudalla. Eroa tulee enemmän vasta kuin mennään äärirajoille maksimaalisella purjekoolla.

Plussaa

- hyvä ja helppo plaanaavuus

- helppo mennä lenkkeihin

- lenkit saa riittävän ulos vauhdin maksimoimiseksi

- lauta toimii suojaisessa vedessä hyvin pienelläkin purjekoolla (kevyellä purjehtijalla alkaen n 6 m2)

- ei kuluta niin paljon voimia puuskakelissä kuin kilpalaudat ja on helppo pitää plaanissa

- puuskatuulissa keskinopeus voi olla suurempi kuin haastavalla slalomilla

Miinusta

- lauta tuntuu hieman elottomalta ja raskaalta verrattuna vastaavan kokoiseen slalomlautaan

- lauta ei tunnu vauhdikkaalta ajaa, varsinkaan suurella purjekoolla

- powerbox evälaatikko, isot slalom evät on ostettava uutena, käytettyjä ei juuri ole

Testipaikat Hanko ja Loviisan lahti
RRD:ssä käytetyt evät 46 cm MFC, 43 cm True Ames

Purjehtijan omapaino n 70 kg

Käytetyt purjekoot 6,7… 8,5 m2

Huomautus: RRD on keväällä 2015 julkaissut uuden Firestormin mallin v 3:n. Runko on suunniteltu täysin uudestaan tavoitteena parantaa ensisijaisesti vauhtia. 

Vieläkö Jumala parantaa

Monet Porvoossa tuntevat tai ainakin tietävät Martti Suhosen, joka teki pitkän päivätyön Samaria Ry:n Betlehem hoitokodin johtajana. Harvemmat tietävät, että Martti sairastui vuonna 1986 vakavaan syöpään nimeltä sarkooma. 

Wikipedia kuvaa sarkooman pahanlaatuiseksi hyvin harvinaiseksi syöväksi. Sarkooma jaetaan kasvaimen pahanlaatuisuuden mukaan vielä neljään gradusluokkaan, joista pahin aste on gradus 4. Pahimman asteen syöpä on ärhäkkä leviämään tavallisesti 6 kuukauden aikana verenkierron mukana muualle elimistöön, useimmiten keuhkoihin. Martin reidessä oleva kasvain todettiin gradus 4 kasvaimeksi. 

Kyhmy reidessä

Keväällä 1986 Martti ihmetteli vasempaan reiteen ilmestynyttä sormenpään kokoista kyhmyä. Elokuussa 1986 Martti meni työterveystarkastukseen, jossa hän sai lähetteen lääkärille. Tällöin kyhmy oli jo kananmunan kokoinen.

Asiat etenivät niin, että marraskuun alussa hänet tutkittiin Porvoon sairaalassa ja lähetettiin sitten kiireellisenä leikkaukseen Töölön sairaalaan. Tässä vaiheessa hänen painonsa oli jo pudonnut 14 kiloa. Hänen ihonsa oli keltaharmaa ja ihosta lähti mädänneen hajua. 

1.12.1986 Martin reisi avattiin polvesta lonkkaan ja jalasta poistettiin reiden lihaksistoa ja jänteitä. Martille ei annettu sädehoitoa tai sytostaatteja. Hänelle sanottiin, ettei niistä ole hyötyä tämän tyypin syöpään. Hän vietti 2 viikkoa sairaalassa.

Jouluksi kotiin

Kolme päivää leikkauksesta, kun kasvain oli tutkittu, Martille kerrottiin että tämä syöpätyyppi uusiintuu herkästi, ”eikä eloonjäämisestä ole mitään toivoa.”  

Hän pääsi jouluksi kotiin, sai kolmen kuukauden sairasloman ja hänet määrättiin seurantaan ensin kuukauden, sitten kahden kuukauden välein.

Oireet palaavat

Neljän kuukauden päästä leikkauksesta Martti oli huonovointinen, hänellä oli hengenahdistusta ja särkyä vatsassa. Myös hänen painonsa oli lähtenyt taas laskemaan pudoten jo kuusi kiloa. Hänen tilaansa seurattiin ja Töölössä hänestä otettiin keuhkokuva ja verenkuva, ja lähetettiin Helsingin sädehoitoklinikalle varjoainekuvaukseen.

Kesä 1987 uusia löydöksiä

Juhannuksen jälkeen 1987 Martin oikeassa keuhkossaan oli varjostuma, hänestä todettiin yhteensä 7 imusolmukekasvainta, jotka näkyivät laajentumina varjoainekuvauksessa. Sädehoitoklinikan ylilääkäri totesi, ettei keskellä rintaa olevia kasvaimia voi leikata. Myös vasemman korvan alle oli tullut 1-2 cm pituinen kova kyhmy. Viikon päästä hänen vasemmasta kainalostaan löydettiin 1-2 cm kokoinen kyhmy imusolmukkeessa.

Martti lähetettiin keuhkokirurgin tutkittavaksi. Tutkimuksissa todettiin entisten löydösten suurentuneen, lisäksi myös oikeaan korvan alapuolelta oli ilmestynyt 1-2 cm pituinen kyhmy. Tässä vaiheessa hänen vanhat oireensa olivat kaikki palanneet, hänen ihonsa oli keltaharmaa ja siitä nousi mädän hajua. Hänellä oli hengen ahdistusta ja kipua vatsassa. Hänellä oli myös kipuja eri paikoissa kehoa, minkä vuoksi hän söi särkylääkkeitä.

Käänne tapahtuu

Elokuussa -87, kun reisioperaatiosta oli kulunut 8 kuukautta, Martin vasemmasta kainalostaan päätettiin ottaa koepala. Kirurgi poistikin samalla kyhmyn kokonaan.

Leikkauspöydällä Martti koki lämpöaallon menevän kehonsa läpi. Hän tunsi olonsa paranevan, hänen kipunsa poistuivat, mädän haju lakkasi ja väri palasi kasvoille. Hengitys alkoi kulkemaan Martti kutsuu sitä käänteeksi tilanteelleen. Kun näyte tutkittiin, todettiin ettei syöpäsoluja ollut.

Kyhmyt, kivut ja keuhkon varjostuma hävinneet

Kolmen viikon päästä Martti tutkittiin uudestaan, tehtiin mm uusi varjoainekuvaus. Hänen keuhkonsa kuvattiin 8 mm siivuina. Hänen keuhkonsa oli tarkoitus leikata seuraavana päivänä. Samana päivänä Martti sai tiedon, että hänen keuhkonsa olivat puhtaat. Myös imusolmukkeet olivat pienentyneet.

Koska Martin olokin oli hyvä, hän sai luvan mennä kotiin.

Mennessään seuraavan kerran sädehoitoklinikalle, ylilääkäri ihmetteli eikö leikkausta tarvinnutkaan tehdä.

Ei uusia löydöksiä

Tämän jälkeen Martin terveyttä seurattiin puolen välein tehtävällä lääkärin tarkastuksilla kymmenen vuoden ajan, minkä jälkeen hänet julistettiin parantuneeksi ja seuranta lopetettiin.

Mitä tapahtui

Martin parantumista oli rukoiltu monissa seurakunnissa. Martti sanoo Jumalan tehneen ihmeen ja antaneen hänelle vuonna -87 jatkoaikaa. 

Martti jäi 2011 eläkkeelle Betlehem päihde- ja kuntoutuskotityöstä. Tänään hän asuu kauniissa omakotitalossa yhdessä vaimonsa kanssa ja harrastaa mm metsänhoito- ja rakennustöitä. Martti on myös aktiivi seurakuntatyössä.

Kokeilussa NCX 8,0 purje

Mikä elementti puuttuu kuvasta? Sana alkaa t-kirjaimella.

Severnen camberiton NCX purje edustaa kevyttä racepurjetyyppiä, jonka pitäisi kestää tuulta ja olla nopea ja alhaalta vetävä.

NCX on pärjännyt lehtien testeissä erinomaisesti ja on saanut ainakin Australian käyttäjäforumeissa paljon kehuja. 

Niinpä olinkin innostunut, kun ystäväni Simo tarjosi kasineliöistä aussipurjetta lainaksi kokeilua varten.

Ensimmäinen epäilys purjeen toimivuudesta nousee vanhan koulukunnan surffarin mielessä - voiko noin iso purje ollenkaan toimia ilman cambereita? Onhan tyypillinen nyrkkisääntö ollut että ilman profiilinjäykistäjiä voi ajella noin 7 neliökokoon asti, mutta 7,5 tai ainakin 8 ja sitä suuremmat purjekoot tarvitsevat ehdottomasti camberit. 

Olin siis lähtökohtaisesti epäileväinen. Mutta koska useat valmistajat kuitenkin tekevät jopa 9 neliöisiä kokoja, niin onhan oletettavaa, että iso camberiton RAF purje ainakin jotenkin toimii tasaisessa tuulessa. 

Tosin vauhtituuli alkaa haitata RAF purjeen pussin muodossa pysymistä yli 8 neliön kokoluokassa.

Leikkaus

Ensimmäinen asia, joka heti kiinnittää huomion NCX purjekassia pidellessä on sen keveys ja purjekäärön kapeus. Täysveriseen camupurjeeseen verrattaessa NCX ei paina juuri mitään ja sen saa sovitettua ahtaaseenkin paikkaan, jos tilaa autossa on vähän.

Toinen asia, joka on todella merkillepantava on puomin pituus, joka on VAIN 205 cm. 

Voi olettaa, että noin lyhyellä puomilla varustettu purje ei ole suunniteltu toimimaan kevyessä tuulessa. 

Kuitenkin purjeen pitäisi olla leikattu erittäin vetäväksi reilun pussin muodostuessa puomin alapuolelle. Samanaikaisesti purje pitäisi päästää tasaisesti puomin yläpuolelta tasaten puuskien voiman ja estäen vedon siirtymisen takakädelle. 

Purje onkin leikattu racepurjeen tapaan. Vaikka puomi on lyhyt, latta puomin yläpuolelle jatkuu vielä noin 32 cm pidemmälle. Leikkaukselle on pyritty pitämään vetopiste paikallaan niin, että puuskan tullessa puomia pitempi purjeen osuus taipuu auttaen purjeen pussia pysymään paikallaan.

Rikaus

Rikasin purjeen Severnen 460 pitkään mastoon, joka kuulemma sopii purjeeseen, vaikka ykkös vaihtoehto onkin 490. Kiristin alaliikkiä, kunnes purje todella twistasi koko pituudeltaan. Puomin jätin hieman löysälle, koska tuulta rannassa oli hintsusti.

 Koska NCX on toiminnaltaan kuin racepurje, etuliikkiä ei pidä jättää liian löysälle. Jotta purje toimisi suunnitellusti, etuliikki on kiristettävä suunnittelijan ohjeiden mukaisesti. 

Ilmeisestikin varminta on vetää alhaalta aina reilusti ja säätää sitten vetoa puomin päästä.

Masto näytti sopivan purjeeseen hyvin ja ulkonäkö oli kuin racepurjeella. 

 Koska cambereita ja tuulen painetta pussin muodostumiseksi ei ollut, ei pussiakaan purjeen lepotilassa tietysti ole.

Vesillä

Ensimmäinen tyypitykseni oli oikein vaihtelevassa ja puuskaisessa meren lahdessa leveällä slalomlaudalla. 

Puuskan tullessa purje veti tosiaan hyvin ja leveä slalom lähti vaivatta plaaniin. Tuulen vaihdellessa purjeen pussi muutti koko ajan muotoaan pumpaten edestakaisin. 

Tuulivyöhykkeen lähestyessä veto parani koko ajan myös vauhdin noustessa. Purje veti kuitenkin koko ajan hyvin kontrolloidusti. 

Laudan saavuttaessa selältä saapuvan kovan tuulen vyöhykkeen, jossa tuuli oli huomattavasti kovempi, alkoi vetopiste siirtyä takakädelle. Tällöin myös koko purjeen takaosa oli kiertynyt auki päästäen suunnitellusti. Tilanne parani, kun vedin takaliikin kireämmälle. 

Olin lisännyt purjeen takaliikkiin säätörissat kireyden säätämiseksi ajon aikana. 

NCX 8,0 ja Warp 10,0. Tuuli 5-6 m/s. Sivutuuleen ajettaessa sama vauhti.

Toinen tilaisuuteni purjeen tyypitykseen tuli Hangon Varisniemessä. Tuuli puhalsi tasaisesti mereltä , tosin vain 4-6 m/s. 

Kaverini ajoi 85 cm leveällä slalomilla ja 10 m2 racepurjeella.

NCX tuotti tosiaan yllätyksen, kun pienellä pumppauksella oma slalomini lähti iloiseen plaaniin. Tuuli oli koko ajan rajakelialueella.

 En juurikaan onnistunut nostamaan korkeutta, enkä paljoa laskemaan tuuleen ilman, että lauta olisi tippunut plaanista.  Jiibeissä lauta tippui heti plaanista. 

Mutta NCX:n vetäessä meno oli hyvin vapaata ja kevyttä. Purjehtiessamme rinnan vauhti oli kokolailla sama 10-neliöisen kanssa. 

Varauksetta voi sanoa, että NCX on nopea purje. Pumppaus oli kevyttä ja purje liikutti lautaa pumpatessa tehokkaasti. 

Mutta väitän edelleen, että purje ei pärjää vauhdissa vastaavaa cambereilla varustettua purjetta vastaan, kurssin ollessa ylös tai alas tuuleen. 

Tosin, jos tarkoituksena ei ole kisata, niin keveys ja purjeen helppo ja kevyt käsiteltävyys kompensoi nuo pienet puutteet. Lisäksi jiibit NCX:llä sujuvat tietenkin vaivattomammin kuin camberipurjeella.

Hyvällä surfrannalla on yleensä Meriharakoita

Loppusana

Yhteenvetona voi todeta, että kyllä, uskomatonta, mutta totta.  

Severne on onnistunut luomaan alhaalta vääntävän, mutta hyvin tuulta kestävän koko tuulialueen purjeen. 

NCX 8,0 toimii uskomattoman lyhyellä puomilla.

Miksi purjeiden puomia ei lyhennetty jo vuosikymmeniä aikaisemmin?

Aionko nyt hyljätä vanhat nyrkkisäännöt ja siirtyä RAF purjeisiin myös 8 neliön koossa? En aio. 

Koska purjehdin liian usein shiftailevassa ja puuskaisessa tuulessa, tarvitsen edelleen isoihin purjeisiini cambereita. 

Mutta, jos ajaisin jatkuvasti vaikkapa Hangossa, saattaisin omistaa NCX 8,0:n.

Käytetyt välineet:

NCX 8,0 vm 2014, masto 490/460, puomi 205, paino 4,7 kg, 7 lattaa

Käytetty masto Red Line 460

Tabou Manta 79, Select S10 Slam 45 cm ja MFC 40 cm (lyhennetty)

Purjehtijan oma paino n 70 kg.

JÄRVISURFFIA

Järvisurffaus voi olla hauskaa.

Kaikki eivät pääse tai halua matkustaa ulkomaille, vaikka se voisi tarjota uusia kokemuksia ja laadukkaampaa purjelautailua. Mutta onneksi Suomen niemeä on siunattu tuhansilla järvillä, mitkä tarjoavat paljon uusia rantoja ja kauniita selkiä. 

Lappalanjärvi Valkealassa, "Veneranta" länsituulella

Tänä kesänä tutustuin ensimmäistä kertaa Kouvolan surffareiden ”ikiomaan” järveen Valkealassa. 

Samalla havaitsin olleeni kalkkis, joka on vain vuosikausia surffannut samoissa vanhoissa paikoissa. 

Nimittäin Valkealan Lappalanjärvihän toimii ihan mukavasti mm länsituulella. PALJON paremmin kuin rannat omalla paikkakunnallani.

Lappalanjärvi Särkät niminen yleinen ranta

Jos olisin lähtenyt hieman aikaisemmin liikkeelle, olisin voinut hyötyä tästä ”löydöstä” jo vuosikymmeniä sitten. Länsituuli kun on varsin yleinen etelä Suomessa.

 Kouvolan surffareilla on myös mitä parhaimmat kotisivut, jossa järven lähtörannat, kivet ja sopivat tuulensuunnat on selitetty kuvien kanssa. 

. 

Löytyneekö Itäiseltä Suomenlahdelta vastaavanlaista puhdasta hiekkarantaa (Särkät)

Ja jos tuulensuunta on sopiva, tarjolla voi olla laatusurffausta.

Toki kapeat järvet vaativat usein juuri oikeasta suunnasta puhaltavan tuulen. Mutta nämä tiedot yleensä ovat tarjolla etsivälle.

 Ja uusia rantoja tutkiessa selviää alueen toimivuus. 

Huomasin Lappalanjärvellä, että Särkiltä lähdettäessä kova länsituuli aikaansai jonkun verran ristiaallokkoa. Mutta kun tuuli kääntyi enemmän luoteeseen, aaltolinjat selkeytyivät ja hiekkarannan eteen muodostui 5,2 neliön kelillä jopa mukavaa maininkia.

Lähtö Venerannasta, joka on Kouvolan surffareiden virallinen kotiranta

Kun taas ”venerantaan” länsituuli puhalsi onshorena, mikä vaati ensin ulos kryssimistä.

 Mutta ajaminen rannan edessä oli ihan ok ilman ristikkäisiä aaltoja. GPS näytti siellä kauden nopeimmat lukemat 7,2:n purjeella ja slalomilla.

Pienehköillä järvillä joutunee useimmiten ajamaan formulalla, mikä sekin voi tasaisessa vedessä olla uusi kokemus. 

Maaninkajärvi, yksi monista Suomen pienistä järvistä

Parin vuoden takainen surffaukseni Maaninkajärvellä Savossa oli positiivinen yllätys. 

Mikä on parempi tapa tutustua uuteen ympäristöön ja kylämiljööseen kuin purjehtien koko kylän ohitse järven päästä päähän täysin tasaisessa vedessä. 

Paikalliset ystävällisesti kertoivat järven olevan täysin kivivapaan.

Toisaalta iso järvenselkä synnyttää helposti jyrkkää ja tiheätä aaltoa. 

Orivesi Mäntyranta Itä-Suomessa

Kokemukseni esim Säkylän Pyhäjärvestä ovat, että järvi sopii pienemmille laudoille paremmin, kuin vaikka formulalle. 

Korkea pystyaallokko vastustaa sitkeästi laudan plaaniin nostamista.

 Ajaminen pienelläkin laudalla Pyhäjärvellä on aikamoista kokovartalo treeniä.

Järviä usein ympäröivät metsät ja mäet tekevät tuulesta puuskaista.  Lahden Vesijärvellä puuskat ovat aina olleet vertaansa vailla silloin, kun olen siellä ajanut. Lahdessa toimii kuitenkin aktiivinen purjelautailuseura, mistä iso plussa.

Orivesi tuulta 4-5 m/s

Varmasti maassamme on lukemattomia surffaamattomia järvenselkiä, neitseellisiä rantoja ja vedenalaisia kiviä, joita ei hiilikuitu ole vielä koskettanut. 

Nyt, kun uusi pääministerikin on kehottanut matkailemaan kotimaassa, kannattaa tutustua lähijärvien tarjoamiin mahdollisuuksiin.

http://www.kouvolansurffarit.fi/Kotisatama/Veneranta

MITÄ MUUTA LAATUSURFFAUKSEEN TARVITAAN KUIN TUULTA

Monet meistä ”aikuisikään” ehtineistä olemme saavuttaneet tietyn tiedon, taidon ja kokemuksen tason. Omakohtaisesti parhaiten olen oppinut omista erehdyksistä ja virheistäni. 

Opin pysymään laudan päällä kiivettyäni sen päälle riittävän monta kertaa. Opin myös aina uudestaan, että kaikkein vaikeinta laudalla pysyminen oli jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa.   

Nopea, mutta pieni lauta ja puuskainen shiftaava tuuli aikaansai tippumisia silloinkin, kun purjelautailutaidot oli jo omaksuttu.

Rehellisesti voin todeta, että oma purjehdustaitoni ei ole synnynnäisen lahjakkuuden ansiota, vaan pikemminkin peräänantamattomuuden seurausta. Joku läheiseni on kutsunut sitä myös kovapäisyydeksi. 

Opettelin ajamaan pikkulautaa ja tekemään vesilähdöt olosuhteissa, joissa oli yleensä ihan tajuton ristiaallokko (Källa ja Hudön selkä). 

Vesille pääsi pienestä kalliorantojen ympäröimästä aukosta, mistä piti pienellä laudalla kryssiä ulos. 

Ja jos yritti tulla takaisin helpommalle rannalle, yleensä evä osui vedenalaisiin kiviin ja edessä oli kittaamista ja hiomista iltapuhteeksi. 

Tein ensimmäisen vesilähtöni 5,5 neliön racepurjeella, jossa oli 5 camberia. Veteen tiputtua camberit sai pyörähtämään ainoastaan kyllin lujaa päällä painamalla. 

Tänä päivänä en suostu enää surffaamaan paikoissa, joissa nuorena luupäänä kävin säännöllisesti. Ajan mieluummin 30- 60 min matkan rantaan, jossa ajaminen voi olla jopa hauskaa. 

Purjehduksen laatua ja harrastuksen nautittavuutta nostavat tietyt helposti määritettävät seikat. 

Ensimmäisenä on omiin kykyihin ja vallitseviin olosuhteisiin sopivat välineet. Itsellä toimiva riki, lauta ja evä. Toimivalla yhdistelmällä on helppoa ajaa.

Nykyisillä leveillä , mutta ohuilla laudoilla on yleensä ottaenkin helpompaa ajaa, kuin 20 vuotta sitten käytetyillä 50 – 60 cm leveillä laudoilla. 

Kapealta lankulta oli paljon helpompi horjahtaa kuin metriseltä laiturilta. Nykyään valitsenkin puuskaiseen tuuleen kantavan ja plaanaavaan laudan.

 

Toinen asia, joka vaikuttaa purjehduksen laatuun on tuuli olosuhteet. Kun ensimmäisen kerran ajoin rannikon merituulessa ymmärsin, että on olemassa myös tasaista tuulta, joka ei koko ajan muutu 0:n ja maksimin välillä. 

Tasainen tuuli teki surffauksesta aivan uudenlaisen kokemuksen. Tasaisessa tuulessa saattoi myös ajaa suurella tai hieman pienemmällä purjeella ilman, että voimat kuluivat heti joko purjeesta kiinni pitämiseen tai sitten pumppaamiseen.

Kolmas laatukriteeri on ainakin yhtä oleellinen kuin nuo kaksi ensimmäistä. Aaltolinjat. 

Yli kaiken inhoan ristiaallokossa ajamista. Ja jos olemme rehellisiä, niin Suomen ahtailta vesialueilta löytyy ”laadukasta” ristiaallokkoa paljon. 

Yleensä tuulen noustessa rantakalliot ja kivikot ja jyrkät rannat aikaansaavat takaisin kimpoavia aaltoja. 

Myös rannikon läheisyyteen istutetut saaret jakavat tuulta, niin että aallot tulevat useasta suunnasta. Ja sitten on vielä kesäaikaan joka paikassa liikkuvat veneilijät sotkemassa aaltolinjoja. 

Sama spotti voi olla kelvoton tietyllä tuulella, mutta sopivalla suunnalla koko lailla toimiva.

Neljäntenä kriteerinä hyvälle spotille voisi mainita vielä lähtörannan. Onko lähteminen helppoa myös pienellä laudalla, ilman vaativaa vääntämistä pienestä aukosta ulos. Onko ranta turvallinen myös välinerikon tapahtuessa, vai onko edessä uintimatka tai pitkä odotus.

Edellä mainitut seikat selittävät miksi moni surffari ajaa jopa tunteja vain päästäkseen laadukkaalle surffispotille. 

Mitä kovempi on tuuli, sitä oleellisempaa on kohteen valinta.

Ajaminen aaltojen välissä tasaisessa vedessä säästää voimia, on helppoa ja ennen kaikkea hauskaa. Mutta rannan ja tuulen suunnan on sovittava yhteen.

Tämä harrastus toteutuu parhaimmillaan, kun voi valita ajolinjat ja kiihdyttää ilman, että lauta hakkaa koko ajan vasta-aaltoon. Sitä voi jo sanoa surffaukseksi. Ja se on mahdollista muuallakin kuin Hangossa ja Porissa.