Nürnbergin oikeudenkäynti - natsijohtajat tuomiolla

Toisen maailmansodan jälkeen 11 natsien johtajaa tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Lisäksi monet tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Yli puolet heistä katui rikoksiaan ja kääntyi tai palasi kristilliseen uskoon. Oikeudenkäynnit pidettiin 20.11.1945 - 1.10.1946 välisenä aikana.

Liittoutuneet kutsuivat vangeille kaksi pappia, katolisen ja luterilaisen. Luterilainen sotilaspastori Henry Gerecke oli toinen kutsun saaneista.

Gerecke harkitsi pitkään tehtävän vastaanottamista. Natsit tappoivat kuolemanleireillä noin 11 miljoonaa ihmistä, joista kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Gerecke oli vieraillut useasti Dachaun tuhoamisleireillä ja oli syvästi järkyttynyt siellä tehdyistä julmuuksista. 

Kaksi pastorin kolmesta pojasta oli myös haavoittunut Saksaa vastaan käydyssä sodassa.

Lopulta Gerecke päätti kuitenkin ottaa tehtävän vastaan. Muutaman päivän pohdinnan ja rukoilun jälkeen, hän alkoi näkemään syytetyt ihmisinä, joiden puolesta juutalainen Jeesus oli kuollut.

Gerecke aloitti vankilapastorin työnsä vierailemalla ensimmäisenä iltanaan tulevien seurakuntalaistensa selleissä, hän kätteli natseja ja aloitti työnsä.

 Vangit saivat osallistua vankilan kappelissa säännöllisesti pidettyihin jumalanpalveluksiin ja vankilapastorit saivat myös vierailla vankien luona selleissä. Koska tekemistä ei ollut paljoa, pastorien juttuhetket otettiin tyytyväisinä vastaan. 

Kuulustelut ja oikeudenkäynnit kestivät melkein vuoden, ennen kuin tuomiot luettiin vangeille. Sinä aikana pastorit muistuttivat vankeja Jumalan lupauksista, ja monien yksinäisten tuntien aikana, useat näistä paatuneista ihmiskunnan vihollisista alkoivat myös lukemaan raamattua.

Hermann Göringin tuomiossa sanottiin, että ”hänen syyllisyytensä laajuus on omaa luokkaansa”. Göring oli muun muassa Gestapon johtaja ja vastuussa juutalaisten ja muiden ”alempiarvoisten” kansojen vainosta.

Vankilapastori Gerecken mukaan suurin osa vangeista katui rikoksiaan Jumalan edessä aidosti ja halusi palata takaisin kristilliseen uskoon, jonka katsoivat natsismin myötä hylänneensä.

Usko Jumalan lupaamaan armoon ja anteeksiantoon ei tietenkään muuttanut liittoutuneiden pitämän tuomioistuimen antamia tuomioita. Yhdelletoista syytetylle luettiin kuolemantuomio hirttämällä. Herman Göring oli yksi kuolemantuomion saaneista.

Gerecke kävi Göringin kanssa pitkiä keskusteluja kristinuskosta ja Jeesuksesta. Vaikka Göringin pikku tytär toivoi isänsä avaavan sydämensä Jeesukselle, viimeisessä keskustelussaan pastorin kanssa Göring kielsi Jeesuksen. Kaksi tuntia ennen tuomiotaan, hän teki itsemurhan.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen

Ruumiin elämä tietenkin päättyy, ja ruumis palajaa maaksi jälleen. Ihmisen sielu ja tietoisuus kuitenkin jatkuu ilman ruumista, niin kuin suurin osa ihmiskunnasta monine uskontoineenkin uskoo.

Goebbels valistamassa kansaa

Raamattu ilmoittaa, että ihmisen on kerran kuoltava, mutta sen jälkeen seuraa tuomio. Natsi-Saksan kaikkein korkeinta johtoa ei saatu maallisen oikeuden eteen. 

Valtakunnankansleri Adolf Hitler, propagandaministeri Joseph Goebbels ja SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler tekivät itsemurhan, kun Saksan häviö oli tullut selväksi. 

He uskoivat pääsevänsä pakenemaan vastuutaan teoistaan. Raamatun ilmoituksen mukaan heidät tullaan herättämään tuomion ylösnousemuksessa viimeistä suurta oikeudenkäyntiä varten.

Goebbels, joka toimi myös Saksan kansan valistusministerinä, on vielä tänä päivänä tunnettu taitavana "totuuden vääntäjänä". 

Oikean totuuden perillemenon varmistamiseksi saksalaisilta oli kielletty mm BBC:n kuuntelu, sodan loppuvaiheessa jopa kuolemanrangaistus seurasi laittomasta radion kuuntelusta.

Jeesus sanoi Saatanasta, että kun hän puhuu valhetta, hän puhuu omaansa, sillä hän on valehtelija ja sen isä. Jos yhtään tuntee raamattua, ei ole vaikeaa tunnistaa, kenen tekoja natsit tekivät. 

Hedelmästään puu tunnetaan.

Laki osoittaa rikkomukset

Vaikka tänä päivänä koko pahuuden käsite on länsimaissa kyseenalaistettu, suurin osa meistä tavallisista ihmisistä näkee kuitenkin natsien teot pahoina ja tuomittavina.

Jumalan laki, kymmenen käskyä, osoittaa syyllisiksi jokaisen ihmiseksi syntyneen. 

Kukapa ei ole niitä rikkonut. 

Liittoutuneet syyttivät, Jumala tarjosi natseille armoa

Siitä mitä tapahtui 11 kuukauden tutkintavankeuden aikana näiden natsien selleissä, heidän ollessaan Jumalan sanan puhuttelussa, ei ole tallennettu moniinkaan historian kirjoituksiin. 

Vankilapastorien raportit kuitenkin antavat ymmärtää, että vaikka maallinen tuomioistuin heidät tuomitsi, niin taivaallisessa luetaan armahdusta monille entisille natseille.

http://uusitie.com/natsijohtajat-viimeisella-tuomiolla/

Kevät on saapunut, kesä on edessä

Jäiden lähteminen on hyvä rajapyykki ja merkki kevätkesän alkamisesta. Kevät on siinä mielessä merkittävä vuodenaika, että ainakin kesäihmiselle se merkitsee kaiken hyvän alkamista ja edessä olemista.

Valoisat päivät, saapuvat linnut ja alkavan kasvukauden merkit puhuvat elämästä, joka pian puhkeaa esiin. 

Surffarin kannattaakin tehdä kevättyöt valmiiksi ennen jäiden lähtemistä. Nyt on myös hyvä aika käydä läpi surfreleet. 

Maaliskuinen aamurusko ennen auringon nousua

Syksyllä tekemättä jääneet korjaukset kannattaa tehdä ja tarkastaa ja vaihtaa rispaantuneet puomi- ja mastojalkanarut. 

Yleisin syy tuuliajolle joutumiseen lienee kuitenkin hajonnut mastojalka, masto tai puomi. Kylmän veden aikaan kannattaa toimia varman päälle ja käyttää uudempaa kalustoa, jos mahdollista. 

Kannattaa myös tehdä itselleen selväksi jo rannassa, MITÄ TEEN tai MITÄ EN TEE, jos kalusto hajoaa vesillä. 

Loviisan lahti 8.4. Navakka länsituuli hajottaa nopeasti jäälauttoja.

Useiden haaksirikkojen jälkeen tiedän, että tuuli tuo laudalla istuvan rantaan yleensä puolen tunnin sisällä. Näin jos vahinko on tapahtunut suhteellisen lähellä rantaa ja tuulikin on oikeasta suunnasta. 

Jos suunta taas on sopimaton, uimaan ei pidä lähteä ja melominen ainakin rikin kanssa on turhaa. Lautaa ei pidä koskaan jättää. Nämä asiat kannattaa siis miettiä jo rannassa ja rantaa valitessa.

Jää on lähtemässä jo meren lahdista. Avovettä Loviisan lahdella 8.4.

Keväällä aurinko loistaa aamulla ja illalla laajalla väriskaalalla horisontissa. Olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa saa otettua hienoja valokuvia. 

Facebookissa on esitelty myös tänä vuonna paljon hienoja revontuliotoksia. Niidenkin nappaaminen on vaatinut sitä oikeaa ajoitusta ja pitkää valotusaikaa. Monesti myös pientä kyttäämistä kylmässä yössä.

Tallbacka reilu viikko sitten

Suomen kevätilma voi muuttua hyvinkin nopeasti. Sopivasta suunnasta saapuva virtaus voi tuoda lämpimän tai kylmän ilmamassan hetkessä Suomen niemen ylle. 

Nyt kun vedet avautuvat/ ovat avautuneet, se tarkoittaa, että lämmin purjehduskeli voi alkaa melkeinpä milloin tahansa. 

Kesä tulee, oletko valmis?!

Näkymä Tullisillalta, paljon avovettä 8.4.

Ruutinassakat – edullista high endiä

Kaiuttimien rakentamiseen tarvitaan ehdottomasti runsaasti puristimia

Mitä tehdä kauden ulkopuolella, kun ulkona on kylmää ja pimeätä? Voi rakentaa vaikka kunnon hifi-pöntöt.

Pitkän linjan kotisohvahifistinä olen omistanut monia kaiuttimia. Suurin osa pöntöistäni on ollut itse tehtyjä ja kaiutinguru Pekka Tuomelan suunnittelemia. 

Muutama vuosi sitten hankin kuitenkin tehdastekoiset valkeat ”tornit”, jotka sopivat hienosti olohuoneeseemme ja soivat ihan hyvin. Mutta… kaipasin jotain enemmän.

Olen halajanut sellaisia kaiuttimia, joissa olisi ”suuri” ääni. En tarkoita suurella sellaista vääristynyttä äänituotetta, jossa on jumpsuttava basso ja korostunut diskantti, ja joka voi alussa tehdä vaikutuksen, mutta kuunteluväsymys iskee pian. Kaiutin voi soida suurella äänellä ilman ylikorostettuja bassoja, kuitenkin sopivalla materiaalilla vavisuttaen huonetta – äänellä, jossa rumpujen lyönnit tuntuvat jopa iskuina rintakehässä. Jotkut puhuvat soundista, jossa on slämmiä.

Kotelot voi tilata valmiiksi sahattuina ja liimata ne itse

Tähän eivät kaikki kaiuttimet pysty. Tarvitaan hyvälaatuiset elementit, jotka kykenevät tuottamaan paljon puhdasta äänenpainetta, jota ei ole rasittavaa kuunnella. 

Ja edelleen tarvitaan hyvin suunnitellut kaiuttimet, jotka tuottavat rasittamatonta ääntä, josta voi erottaa kaikkien instrumenttien soinnit. 

Valitsemalla laadukkaan rakennussarjan, joka sopii omaan kuunteluhuoneeseen, voi edullisesti tehdä hifipöntöt, jotka äänellisesti vastaavat moninkertaisesti kalliimpia tehdaskaiuttimia. Eikä mikään estä vetämästä vaikka kymmentä kiillotettua lakkakerrosta päälle, jos oikein haluaa hifistellä. 

Itselleni riittää maltillinen viimeistely, oleellisempaa on miten peli soi, ei miten se kiiltää.

Elementtien laadusta ei kannata tinkiä. Tässä Eighteen Soundin 10-tuumainen basso.

Tutkin pitkään tarjolla olevia vaihtoehtoja ja päätin hankkia Ruutinassakka rakennussarjan. 

Kaiutin on varsin yksinkertainen kaksitie-malli, jonka elementit ja sähköiset osat saa tilattua samasta paikasta. 

Kaiutin on Samu Sauraman suunnittelema. Samu on toiminut mm Hifimaailma lehden päätoimittajana. 

Kotelo kannattaa tukea hyvin. Liimattavat ohjainlamellit helpottavat kotelon kokoamista.

Yksi valintakriteeri oli, että kaiuttimen voi sijoittaa lähelle seinää ilman, että bassot korostuvat liikaa. 

Jos matalat taajuudet kuitenkin toistuvat liian voimakkaasti, kaiuttimien toisen tai molemmat refleksiputket on mahdollista tukkia. Tällöin yläbassot vaimenevat ja alabassot voimistuvat. Näin rajapinnan aiheuttama korostuma vaimenee.

Liimauksen jälkeen edessä on työläin vaihe, kittaus ja hionta.

Miten ne soivat

Olen suhteellisen tyytyväinen. Ensikuuntelussa kiinnitin huomiota hyvin soivaan ”alakertaan.” 

Jo hiljaa kuunnellessa sykähdyttää, kun kappale ensin alkaa keski- ja korkeita ääniä toistavilla soittimilla ja yhtäkkiä mukaan tulee vaikka basso tai matalat rumpuäänet.

 Kaiutin alkaa ikään kuin todella soimaan ja esimerkiksi kontrabasson iskuäänet todella iskevät. Kuunteluvoimakkuutta nostettaessa, bassot eivät korostu vaan oikea suhde ylä- ja alaäänien välillä säilyy. 

Alumiininen diskanttitorvi, joka toimii suuntaimena ja itse diskanttidriveri.

Näiden pönttöjen erottelukyky on vähintäänkin samalla tasolla useiden aiemmin kuulemieni laatu pönttöjen rinnalla. Äänitteen taustalle piilotetut yksityiskohdat erottuvat hyvin. 

70-luvun äänitteissä sanoitukset ovat usein hieman epäselvästi kuuluvia. Diskanttien torvet tuntuvat toimivan siinä suhteessa hyvin. 

Vanhoja äänitteitä kuunnellessa on saanut selvää sanoista, jotka aiemmin ovat jääneet epäselviksi.

Toisaalta diskanttien ääni oli aluksi ainoa huolenaihe. Varsinkin ensityypeissä kovaa kuunnellessa korkeat äänet toistuivat ikään kuin metallisina, mutta vain joillakin äänitteillä. Normaalilla kuunteluvoimakkuudella tätä ilmiötä ei ollut. 

Volumea lisättäessä, diskanttitorvien ääni oli ensiksi rajoittava. Joillakin äänitteillä jopa laulajan ääni alkoi viiltää korvia. Tosin voimakkuus oli jo sitä luokkaa, että vieressä istujan ääntä ei enää kuullut.

Kun sisäänajo ja säädöt oli tehty,  tämä ei ole niin häirinnyt. Harkitsin alussa pitäisikö jakosuodinta säätää. Uskon kuitenkin, että diskantteja voi vielä pehmentää huonetta säätämällä. Tilasin siis lisää akustointilevyjä kaiuttimien sivuille. Ja onhan tasoa mahdollista korjata myös AV-vahvistimesta sähköisenä säätönä. 

Kaiutin lienee valmis sitten, kun viimeistelyä ei enää jaksa jatkaa.
Pöntön tilavuus n 40 l.   Paino High End luokkaa- riittävä.

Summa summarum

                                   

Äänikuva on suuri, samoin dynamiikka. Detaljien tarkkuus on riittävä. 

Matalat äänet toistuvat hienosti. Erityisesti iskuäänet ja bassot. Myös virveli ja pianon korkeat soinnut soivat heleästi. 

Eighteensoundin suuntaintorvet avautuvat laajalle. Kuunteluspotti ei ole pistemäinen, mikä on hyvä kun kuulijoita on useampi. 

Tietyillä äänitteillä diskantit saattavat kuulostaa räikeiltä suurella kuunteluvoimakkuudella. 

Ruutinassakka on omassa kuuntelupaikassani todellinen täyden äänialueen toistin. Yksi refleksiputki tukittuna mittasin kuunteluhuoneessani taajuuden ulottuvan muutaman desibelin sisällä 25 hertziin asti, kun toinen putki oli tukittuna! 

Bassoelementti värähteli varsin hyvin vielä infraäänialueella 10 hertzissä. Toki volumea oli silloin jo lisätty tuntuvasti.

Halusin kaiuttimet, jotka soivat tasapainoisesti myös lähellä seinää. Nämä toimivat varsin hyvin jopa seinää vasten. Tukin villasukalla ensin toisen refleksiputken, sitten toisen. Kuitenkin bassot eivät jumputa seinää vasten, vaikka vain toinen refleksiputki on tukittu. Kuuntelupaikaksi on vakiintunut kuitenkin noin 30 cm etäisyys etuseinästä, mikä on täsmälleen suunnittelijan antama suositus.

Mitä seuraavaksi

Hienosäätö jatkuu. Kolmen viikon kuuntelun jälkeen olen edelleen innostunut kaiuttimien äänestä. Ne soivat hienosti internetradion MP3 tasoisella äänellä ja varsin vaikuttavasti laadukkaasti tehdyillä CD-levyillä.

Huoneen akustointisuunnittelu jatkuu. Bassoabsorbointia on tarkoitus lisätä, samoin peittää ne hieman eteenpäin siirtyneet ensiheijastuskohteet.

DIY (”tee se itse” Lontoon kielellä) rakentelua on tarkoitus jatkaa vielä kahden subbarin rakentamisella.

Faktoja tavallisen olohuoneen ”hifiäänestä”

-          vain 10-20 % kuuntelupaikalle tulevasta äänestä on lähtöisin kaiuttimista, loput ovat huoneen aiheuttamia heijastumia

-          käytännössä normaalissa olohuoneessa ei kuunnella niinkään kaiutinta, vaan sitä kuinka ”kuunteluhuone soi”

-          ei siis ole mielekästä sijoittaa suuria summia äänentoistoon ennen kuin kaiuttimet on sijoitettu kuunteluhuoneeseen oikein ja ennen kuin suurimmat seinien aiheuttamat ensiheijastumat ja matalien äänien seisovat aallot on pyritty minimoimaan

-          jos halutaan kuunnella hyvin soivaa hifiääntä, on mielekkäämpää akustoida ensin kuunteluhuonetta, kuin panostaa parhaisiin laitteisiin

-          kaiuttimet, joiden ääntä voi säätää refleksiaukkoja tukkimalla, tai joissa on mukana basson ja/tai diskantin hienosäätö ovat yleensä järkevämpi hankinta, kuin sellaiset ”testivoittajat” joiden ääntä ei voi sovittaa omaan kuuntelutilaan

-          kaiuttimet, joissa huoneheijastumia on huomioitu esim suuntaavuudella, sähköisellä korjauksella, dipolibassoilla tai muulla toimivalla ratkaisulla, ovat järkevämmät kuin mallit, joiden suunnittelussa huoneen vaikutusta ääneen ei ole huomioitu

Kaiutinrakennuslinkkejä:

http://www.hifitalo.fi/kaiutinrakennussarjat

http://audiovideo.fi/oppaat

Tosi lyhyt joulusaarna

Tänään päivä taas pitenee ja siinä mielessä mennään valoa kohti. Samaa ei voi sanoa maailman, eikä Suomenkaan tilanteesta. Mutta näin jouluna en murehdi, vaan vietän juhlaa.

Sain ystävältäni Jukalta Helsingistä joulutervehdyksen, jonka otsikko oli "tosi lyhyt joulusaarna. Liitän sen tähän muidenkin iloksi ja kehotukseksi,

(Tosi)lyhyt - mutta totuudellinen - joulusaarna:

Marian kiitosvirsi;
Ja Maria sanoi: ...
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois. (KR-38 Luukas 1:46,53)

Simeon ja Hanna saivat nähdä Jeesuksen; 
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen:

"Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa

ja merkiksi, jota vastaan sanotaan (ei tunnusteta; KR-92)
- ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä -

 että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi". (KR-38 Luukas 2:34-35)

Joulu-RAUHAA!

Siunattua Vapahtajan (ei-Pakottajan) syntymän juhlaa, tässä (tosi pimenevässä maailmassa!
(Sivuseikka on, syntyikö Jeesus syksyllä vai joulukuussa, sillä ei edes syntymävuodesta ole muka täyttä varmuutta)
Kuolinvuosi on tarkka kellonlyömälleen, ja ylösnousemisesta on tarkat faktat ja sadat silminnäkijä-todistajat!
Olkaamme loistavana VALONA pimeässä - ja säilyttävänä SUOLANA pilaantuvassa maailmassa!

Freeridelaudan ja slalomin vertailua

Slalomlauta on hauska peli ajaa kaikkien osatekijöiden ollessa kohdallaan. Purje tulee olla sopivan kokoinen ja vetoa on oltava riittävästi, lisäksi trimmit on oltava kohdallaan mahdollistaen tasapainoisen ajoasennon. 

Tällöin slalomilla on hauska ajaa ja puuskissa voi kokeilla paljonko gps:n saa näyttämään.

Hangon Varisniemi on hyvä paikka kaluston testaukseen

Valitettavasti omalla kotilahdellani tuuli on harvoin niin tasainen, että purjeessa riittää vetoa koko ajan.

Välillä veto loppuu ja usein jiipin jälkeen seuraavaa puuskaa joutuu odottamaan. 

Toisinaan taas puuskarintaman saapuessa vetoa voi olla enemmänkin kuin riittävästi. 

2010 Manta 79 cm leveä slalom

Näissä olosuhteissa slalom on väsyttävä ajettava. Leveäkin slalomrunko vaatii plaaniin saattamiseksi keulan kääntämisen alas tuuleen ja usein pientä takakäsipumppia ennen kuin runko lähtee kunnolla liukuun. 

Kikkailua tarvitaan usein jopa, kun tuulta on riittävästi plaanaamiseen! 

Kun keli on puuskainen on/off tuuli, isolla slalomilla ajaminen vie voimia. 

Freeride lauta taas on paljon helpompi ajaa puuska- tai rajakelissä. Hyvä freeride/freerace plaanaa rajakelissäkin ilman purjehtijan jatkuvia pinnistelyjä plaaniin pääsemiseksi.

Uusi päivitys - tätä hain

Pitkän harkinnan jälkeen päätin hankkia uuden kevyen tuulen laudan, päivittää ison slalomlautani freeridelautaan. 

Koska ajan pääasiassa suojaisessa merenlahdessa, halusin tulevalta laudaltani kahta asiaa:

1.   helppoa plaaniinlähtöä

2.   helppoa ajettavuutta puuskaisessa ja muuttuvassa on/off tuulessa

RRD:n freeride lauta

Testien perusteella valitsin kolme ehdokasta, Taboun Rocket 135 (tai 145), Fanatic Gecko ja RRD Firestorm. 

Lukemissani testeissä kaikki kolme mallia ovat plaananneet suhteellisen aikaisin ja ajokontrolli on ollut hyvä.

RRD:n sivuilla Firestorm 2-version suunnitteluperusteena on ollut yhdistää hyvä plaanaavuus, vauhti, ajokontrolli ja helppo jiippaavuus (nykysuomen sanakirja tuskin tuntee tätä viimeistä sanaa).

Firestormin helppoa ajettavuutta ja jiippejä onkin kiitelty brittilehden testatessa lautoja Teneriffan kuoppaisessa vedessä. 

Pitkän pähkäilyn jälkeen valitsin RRD:n suurimman 77 cm leveän laudan. Päätin säästää muutaman saturaisen ja tilasin laudan puupinnalla, koska Wood versio on vain 200 g painavampi kuin LTD malli.

RRD Firestorm 138 Wood v2

Pituus: 240 cm

Leveys 77 cm

Paino 7,5 kg

Evä MFC 46 RC2 G10 powerbox

Purjekokosuositus 7,5 – 9,5

Runko

Firestormin sheipissä ei ole mitään erikoista, vaan hyvä ajettavuus on haettu rungon perinteisellä muotoilulla. Perässä ei ole cutoutseja, perä on vain hieman kavennettu ilman leikkauksia. 

Konkaavin syvyys ilmoittaa paljonko laudan pohja painuu sisäänpäin. 

Jos pohjassa on v-muoto, puhutaan tuplakonkaaveista.

Rungon keskellä on reilusti veetä koko rungon pituudelta. Tämä selittänee osaltaan hyvän ajettavuuden aallokossa. 

RRD:n sivuilla ilmoitetaan pohjassa olevan konkaavit kummallakin puolella. 

Omassa laudassani, joka on suurin malli, on vain muutama millimetri konkaaveja laudan keski- ja etuosassa. 

Siis huomattavasti vähemmän kuin vaikka Taboun Manta slalomissa.

Vertailuksi Vapor formulassani on keulassa konkaavien syvyys 12- 15 mm. 

Plaanausta 10 m/s puuskissa

Laudan ensityyppeihin sattui vähän tuulisempi päivä. Tuulta oli rannassa 7-9 m/s ja puuskat olivat yli 10 m/s. 

    Tuuli oli puuskaista maatuulta, eli olosuhteet olivat juuri sellaiset, joita varten olin laudan tilannut. 

Mukana tullut 46 cm pitkä evä tuntui monsterilta. Ruuvasin power box evälaatikkoon kiinni vanhan 43 centtisen True Amesin evän. 

Lyhyempi evä tuntuikin ajossa sopivalta, kun purjeena oli 6,7 m2 Code Red slalompurje. 

  Mastokisko on Firestormissa melko pitkä. Ruuvasin mastojalan perinteisesti kiinni aivan keskelle.

Ensivaikutelmani laudasta oli, että se tuntui raskaalta jalkojen alla verrattuna Mantan 79 leveään slalomiin. RRD:n ilmoitettu 7,5 kg paino ei ole paljon, kun huomioidaan suuri tilavuus. 

Plaaniinlähtö oli kyllä helpompaa kuin slalomissa. Tuntui kuitenkin, että RRD:tä ei saanut niin ”lentämään”, niin kuin slalomia. 

Mastojalan siirtäminen taaksepäin saattaa ehkä auttaa tässä. Kerään vielä kokemuksia.

Kontrolli Firestormissa tuntui hyvältä. Kovat puuskat selvitti helposti, kun lautaa nostatti ylös tuuleen. 

Puuskan vähän hellittäessä, keula alas, kiihdytys ja käännös. 

Jiipit eivät tuntuneet mitenkään erikoisilta slalomiin verrattaessa. 77 cm leveä lauta ei ole mikään jiippi-ihme. Kuitenkin lauta kääntyi vaivattomasti, joko laajalla säteellä tai jopa runtaten.

Kun alkupettymyksestä selvisi sen pienen elottomuuden suhteen, saattoi todeta ajon olevan on/off puuskissa suhteellisen vauhdikasta. GPS lukemat olivat muutamia kilsoja pienemmät kuin slalomilla vastaavassa kelissä. 

Mutta ajaminen oli kevyempää, eikä voimia kulunut plaanikikkailuun ja pumppaukseen.

Ajaminen oli myös tuulen noustessa kevyempää.

Plaanausta rajakelissä – vertailua slalom vastaan freeride

Varisniemen aallokkoa ja Silversandin tasaista vettä

       Hangossa pääsin tyypittämään taasen Allun kalustoa. Varisniemessä oli tuulta noin 5-7 m/s.

      Allun ystävällisesti lainaama noin 85 cm leveä Fanatic Falcon lähti vaivatta plaaniin ja kiihtyi tasaisessa rantavedessä todella nautittavasti. Ulkona aallokossa meno oli jo haastavampaa.

 Lauta pomputteli aalloissa, enkä uskaltanut päästää menemään täysillä sivumyötäiseen. Lyhyempi evä auttoi hieman, mutta en kokenut näin leveää slalomia omakseni. 

Allu taasen päästeli Falconilla ilman vaikeuksia ihmetellen valitteluani. Purjehtijan painolla ja treenikilometreillä lienee oma vaikutuksensa. 

Allu vietti talvikuukaudet Tarifassa hakien sieltä lisää vauhtia ajotekniikkaansa. 

Tuulta oli kuulemma riittävästi.

Firestorm lähti myös hyvin plaaniin. Aalloissa meno oli jonkun verran pomppuista, vaihto pienempään 43 cm evään rauhoitti pomppimista jonkin verran. 

Ajaminen oli kuitenkin koko ajan helppoa. Tosin vauhti tuntui Falconiin verrattuna myös koko lailla rauhallisemmalta. 

Silversand 4-6 m/s

Seuraavana päivänä tuuli sopi paremmin Silversandiin. Valitettavasti sitä oli vain 4-6 m/s. 

Kaiken lisäksi suurin purjekokoni oli vain 7,7 jäykkä racepurje.  Keli olisi vaatinut pikemminkin 10 neliöisen ja formulan. 

Otin asenteeksi, että ainakin laudan plaanaavuutta on nyt helppo testata.

RRD X-Fire 85 cm leveä slalomrunko

      Pyysin Allulta tyyppejä hänen vanhalla 85 cm leveällä RRD X-Fire laudallaan. Muistin ajokokemukseni aikaisemmalta kesältä. 

      Ajoin silloin muistaakseni 7 m2 purjeella ja lauta oli todella pehmyt ajaa aallokossa. Kokemukset olivat taasen samat. 

     Lauta on suorastaan hämmästyttävän mukava ajaa. 

Suhteessa laudan leveyteen, tämä malli on kaikkein pehmein ajettava aallokossa millä olen koskaan ajanut. 

Runko on lyhyt, pituudeltaan vain 225 cm. Se ei tunnu hakkaavan aalloissa juuri ollenkaan ja ajaminen on todella pehmeää.

Sen sijaan X-Firen rungon lyhyys rankaisee plaanikynnyksessä. Lauta on todella vaikea saada plaaniin kevyessä tuulessa. Runko vaatii ehdottomasti riittävän vetävän purjeen.

Kävin välillä ajamassa Firestormillani. Sen jälkeen Allu tarjosi Falcon lautaansa. Hyväksyin tarjouksen tyytyväisenä, mutta en halunnut lainata hänen suurta purjettaan. Otin oman 7,7 verrokkini.

Falcon lähti plaaniin, kun sopiva puuska tuli. Mutta nyt rajakelissä runko oli selkeästi haastavampi ajaa. 52 cm pitkä MFC evä sopi kyllä hyvin lautaan. Takajalka oli vain yllättävän vaikea saada lenkkiin.

Huomasin myös, että kelin välillä kevetessä tätäkään runkoa ei ollut niinkään helppo saada nousemaan plaaniin. Plaaniin narraaminen on vaan kilparungolla hankalampaa kuin freeridella.

    Taasen on todettava, että kilpalauta vaatii riittävästi vetävän purjeen. Muuten ajaminen, tai sen yrittäminen, on kaikkea muuta kuin hauskaa.

Kun sitten vaihdoin taas omaan Firestormiin, plaaniin pääseminen tuntui kokonaisuutena paljon helpommalta. Ja takajalka meni vaivattomasti lenkkinsä. Kun freeridelaudan sai riittävästi vauhtiin, saattoi alkaa keskittyä myös käännöksiin.

Kevyen tuulen päivistä jäi käteen selkeä kokemus, että jos formulaa ei ole käytettävissä, niin freeride tai freeracelauta on hyvä vaihtoehto slalomrungolle – siis kun on rajakeli.

Hangon tasaisessa tuulessa vedon riittäessä slalom on varteenotettava vaihtoehto freeride purjehdukseen. Slalom lauta on eloisa ja jännittävä ajaa, kun vetoa purjeessa on riittävästi. 

Aaltojen kasvaessa jännitysmomentti saattaa kasvaa liikaakin, tällöin vaihto freeridelautaan yleensä rauhoittaa tilanteen – ja säästää voimia.

Tätä etsin ja tätä sain uudelta freeridelta

Slalomvehkeet ovat suunniteltu maksimaaliseen suoritukseen noin 5 minuutin kestävän erän aikana. Varsinkin uudet slalomlaudat vaativat kunnolla vetoa purjeeseen, että ajaminen olisi mielekästä.

Freeride tai freeracelaudalla ajelee huvikseen, vaikka tuuli ei vetäisikään maksimaalisesti. Voimia kuluu vain vähemmän. Puuskatuulissa freeridelaudan keskinopeus saattaa myös olla suurempi kuin sen nopean slalomin, joka tahtoo hyytyä käännöksissä, jos tuulta ei ole riittävästi.

Ja jos vauhdinnälkä alkaa vaivata ja olosuhteet ovat sopivat, otan 71 cm levyisen slalomini ja ajan sillä niin kauan kuin voimat riittävät.

Halusin freeridelaudan, joka lähtee mahdollisemman helposti plaaniin ja jolla on helppo ajaa myös

kovissa puuskissa.

RRD:n Firestorm 138 Wood v2 tuntuu vastaavan melko hyvin näitä tavoitteitani. Valitsin suurimman 77 cm leveän mallin plaanikynnyksen maksimoimiseksi. 

Mahdollisesti kapeampi malli saattaisi olla elävämpi.

Slalomlautaan verrattuna puuskien kiinniotto on todellakin helpompaa, laudalla ajaminen on kevyempää ja voimia kuluu vähemmän. Kevyessä tuulessa lauta on helpompi saada pienellä purjeella plaaniin kuin vastaavan levyinen slalomrunko. 

Valitettavasti lauta on hieman elottoman tuntuisempi ajaa, niin kevyessä kuin kovassakin tuulessa. GPS-nopeudet ovat käytännössä vain muutaman kilometrin pienemmät kuin slalomlaudalla. Eroa tulee enemmän vasta kuin mennään äärirajoille maksimaalisella purjekoolla.

Plussaa

- hyvä ja helppo plaanaavuus

- helppo mennä lenkkeihin

- lenkit saa riittävän ulos vauhdin maksimoimiseksi

- lauta toimii suojaisessa vedessä hyvin pienelläkin purjekoolla (kevyellä purjehtijalla alkaen n 6 m2)

- ei kuluta niin paljon voimia puuskakelissä kuin kilpalaudat ja on helppo pitää plaanissa

- puuskatuulissa keskinopeus voi olla suurempi kuin haastavalla slalomilla

Miinusta

- lauta tuntuu hieman elottomalta ja raskaalta verrattuna vastaavan kokoiseen slalomlautaan

- lauta ei tunnu vauhdikkaalta ajaa, varsinkaan suurella purjekoolla

- powerbox evälaatikko, isot slalom evät on ostettava uutena, käytettyjä ei juuri ole

Testipaikat Hanko ja Loviisan lahti
RRD:ssä käytetyt evät 46 cm MFC, 43 cm True Ames

Purjehtijan omapaino n 70 kg

Käytetyt purjekoot 6,7… 8,5 m2

Huomautus: RRD on keväällä 2015 julkaissut uuden Firestormin mallin v 3:n. Runko on suunniteltu täysin uudestaan tavoitteena parantaa ensisijaisesti vauhtia.