 |
| Kaiuttimien rakentamiseen tarvitaan ehdottomasti runsaasti puristimia |
Mitä tehdä kauden ulkopuolella, kun ulkona on kylmää ja
pimeätä? Voi rakentaa vaikka kunnon hifi-pöntöt.
Pitkän linjan kotisohvahifistinä olen omistanut monia
kaiuttimia. Suurin osa pöntöistäni on ollut itse tehtyjä ja kaiutinguru Pekka Tuomelan
suunnittelemia.
Muutama vuosi sitten hankin kuitenkin tehdastekoiset valkeat ”tornit”,
jotka sopivat hienosti olohuoneeseemme ja soivat ihan hyvin. Mutta… kaipasin
jotain enemmän.
Olen halajanut sellaisia kaiuttimia, joissa olisi ”suuri”
ääni. En tarkoita suurella sellaista vääristynyttä äänituotetta, jossa on
jumpsuttava basso ja korostunut diskantti, ja joka voi alussa tehdä vaikutuksen,
mutta kuunteluväsymys iskee pian. Kaiutin voi soida suurella äänellä ilman ylikorostettuja
bassoja, kuitenkin sopivalla materiaalilla vavisuttaen huonetta – äänellä,
jossa rumpujen lyönnit tuntuvat jopa iskuina rintakehässä. Jotkut puhuvat
soundista, jossa on slämmiä.
 |
| Kotelot voi tilata valmiiksi sahattuina ja liimata ne itse |
Tähän eivät kaikki kaiuttimet pysty. Tarvitaan hyvälaatuiset
elementit, jotka kykenevät tuottamaan paljon puhdasta äänenpainetta, jota ei
ole rasittavaa kuunnella.
Ja edelleen tarvitaan hyvin suunnitellut kaiuttimet, jotka tuottavat rasittamatonta ääntä,
josta voi erottaa kaikkien instrumenttien soinnit.
Valitsemalla laadukkaan rakennussarjan, joka sopii omaan
kuunteluhuoneeseen, voi edullisesti tehdä hifipöntöt, jotka äänellisesti
vastaavat moninkertaisesti kalliimpia tehdaskaiuttimia. Eikä mikään estä
vetämästä vaikka kymmentä kiillotettua lakkakerrosta päälle, jos oikein haluaa
hifistellä.
Itselleni riittää maltillinen viimeistely, oleellisempaa on miten
peli soi, ei miten se kiiltää.
 |
| Elementtien laadusta ei kannata tinkiä. Tässä Eighteen Soundin 10-tuumainen basso. |
Tutkin pitkään tarjolla olevia vaihtoehtoja ja päätin
hankkia Ruutinassakka rakennussarjan.
Kaiutin on varsin yksinkertainen
kaksitie-malli, jonka elementit ja sähköiset osat saa tilattua samasta
paikasta.
Kaiutin on Samu Sauraman suunnittelema. Samu on toiminut mm
Hifimaailma lehden päätoimittajana.
 |
| Kotelo kannattaa tukea hyvin. Liimattavat ohjainlamellit helpottavat kotelon kokoamista. |
Yksi valintakriteeri oli, että kaiuttimen voi sijoittaa lähelle seinää
ilman, että bassot korostuvat liikaa.
Jos matalat taajuudet kuitenkin
toistuvat liian voimakkaasti, kaiuttimien toisen tai molemmat refleksiputket on
mahdollista tukkia. Tällöin yläbassot vaimenevat ja alabassot voimistuvat. Näin rajapinnan aiheuttama korostuma vaimenee.
 |
| Liimauksen jälkeen edessä on työläin vaihe, kittaus ja hionta. |
Miten ne soivat
Olen suhteellisen tyytyväinen. Ensikuuntelussa kiinnitin huomiota hyvin
soivaan ”alakertaan.”
Jo hiljaa kuunnellessa sykähdyttää, kun kappale ensin alkaa
keski- ja korkeita ääniä toistavilla soittimilla ja yhtäkkiä mukaan tulee
vaikka basso tai matalat rumpuäänet.
Kaiutin alkaa ikään kuin todella soimaan
ja esimerkiksi kontrabasson iskuäänet todella iskevät. Kuunteluvoimakkuutta
nostettaessa, bassot eivät korostu vaan oikea suhde ylä- ja alaäänien välillä
säilyy.
 |
| Alumiininen diskanttitorvi, joka toimii suuntaimena ja itse diskanttidriveri. |
Näiden pönttöjen erottelukyky on vähintäänkin samalla
tasolla useiden aiemmin kuulemieni laatu pönttöjen rinnalla. Äänitteen taustalle
piilotetut yksityiskohdat erottuvat hyvin.
70-luvun äänitteissä sanoitukset ovat
usein hieman epäselvästi kuuluvia. Diskanttien torvet tuntuvat toimivan siinä
suhteessa hyvin.
Vanhoja äänitteitä kuunnellessa on saanut selvää sanoista,
jotka aiemmin ovat jääneet epäselviksi.
Toisaalta diskanttien ääni oli aluksi ainoa huolenaihe. Varsinkin
ensityypeissä kovaa kuunnellessa korkeat äänet toistuivat ikään kuin
metallisina, mutta vain joillakin äänitteillä. Normaalilla kuunteluvoimakkuudella tätä ilmiötä ei ollut.
Volumea lisättäessä, diskanttitorvien ääni oli ensiksi rajoittava. Joillakin
äänitteillä jopa laulajan ääni alkoi viiltää korvia. Tosin voimakkuus oli jo
sitä luokkaa, että vieressä istujan ääntä ei enää kuullut.
Kun sisäänajo ja säädöt oli tehty, tämä ei ole niin häirinnyt. Harkitsin alussa
pitäisikö jakosuodinta säätää. Uskon kuitenkin, että diskantteja voi vielä pehmentää
huonetta säätämällä. Tilasin siis lisää akustointilevyjä kaiuttimien sivuille.
Ja onhan tasoa mahdollista korjata myös AV-vahvistimesta sähköisenä säätönä.
 |
| Kaiutin lienee valmis sitten, kun viimeistelyä ei enää jaksa jatkaa. Pöntön tilavuus n 40 l. Paino High End luokkaa- riittävä. |
Summa summarum
Äänikuva on suuri, samoin dynamiikka. Detaljien tarkkuus on
riittävä.
Matalat äänet toistuvat hienosti. Erityisesti iskuäänet ja bassot. Myös
virveli ja pianon korkeat soinnut soivat heleästi.
Eighteensoundin
suuntaintorvet avautuvat laajalle. Kuunteluspotti ei ole pistemäinen, mikä on
hyvä kun kuulijoita on useampi.
Tietyillä äänitteillä diskantit saattavat kuulostaa
räikeiltä suurella kuunteluvoimakkuudella.
Ruutinassakka on omassa kuuntelupaikassani todellinen täyden
äänialueen toistin. Yksi refleksiputki tukittuna mittasin kuunteluhuoneessani
taajuuden ulottuvan muutaman desibelin sisällä 25 hertziin asti, kun toinen
putki oli tukittuna!
Bassoelementti värähteli varsin hyvin vielä infraäänialueella 10 hertzissä. Toki volumea oli silloin jo lisätty tuntuvasti.
Halusin kaiuttimet, jotka soivat tasapainoisesti myös
lähellä seinää. Nämä toimivat varsin hyvin jopa seinää vasten. Tukin
villasukalla ensin toisen refleksiputken, sitten toisen. Kuitenkin bassot eivät
jumputa seinää vasten, vaikka vain toinen refleksiputki on tukittu.
Kuuntelupaikaksi on vakiintunut kuitenkin noin 30 cm etäisyys etuseinästä, mikä
on täsmälleen suunnittelijan antama suositus.
Mitä seuraavaksi
Hienosäätö jatkuu. Kolmen viikon kuuntelun jälkeen olen
edelleen innostunut kaiuttimien äänestä. Ne soivat hienosti internetradion MP3
tasoisella äänellä ja varsin vaikuttavasti laadukkaasti tehdyillä CD-levyillä.
Huoneen akustointisuunnittelu jatkuu. Bassoabsorbointia on
tarkoitus lisätä, samoin peittää ne hieman eteenpäin siirtyneet
ensiheijastuskohteet.
DIY (”tee se itse” Lontoon kielellä) rakentelua on tarkoitus
jatkaa vielä kahden subbarin rakentamisella.
Faktoja tavallisen olohuoneen ”hifiäänestä”
-
vain 10-20 % kuuntelupaikalle tulevasta äänestä on
lähtöisin kaiuttimista, loput ovat huoneen aiheuttamia heijastumia
-
käytännössä normaalissa olohuoneessa ei kuunnella
niinkään kaiutinta, vaan sitä kuinka ”kuunteluhuone soi”
-
ei siis ole mielekästä sijoittaa suuria summia
äänentoistoon ennen kuin kaiuttimet on sijoitettu kuunteluhuoneeseen oikein ja
ennen kuin suurimmat seinien aiheuttamat ensiheijastumat ja matalien äänien
seisovat aallot on pyritty minimoimaan
-
jos halutaan kuunnella hyvin soivaa hifiääntä, on
mielekkäämpää akustoida ensin kuunteluhuonetta, kuin panostaa parhaisiin
laitteisiin
-
kaiuttimet, joiden ääntä voi säätää refleksiaukkoja
tukkimalla, tai joissa on mukana basson ja/tai diskantin hienosäätö ovat
yleensä järkevämpi hankinta, kuin sellaiset ”testivoittajat” joiden ääntä ei
voi sovittaa omaan kuuntelutilaan
-
kaiuttimet, joissa huoneheijastumia on huomioitu esim
suuntaavuudella, sähköisellä korjauksella, dipolibassoilla tai muulla toimivalla
ratkaisulla, ovat järkevämmät kuin mallit, joiden suunnittelussa huoneen
vaikutusta ääneen ei ole huomioitu
Kaiutinrakennuslinkkejä:
