Toisen
maailmansodan jälkeen 11 natsien johtajaa tuomittiin kuolemaan Nürnbergin
oikeudenkäynnissä. Lisäksi monet tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin. Yli
puolet heistä katui rikoksiaan ja kääntyi tai palasi kristilliseen uskoon. Oikeudenkäynnit
pidettiin 20.11.1945 - 1.10.1946 välisenä aikana.
Liittoutuneet kutsuivat
vangeille kaksi pappia, katolisen ja luterilaisen. Luterilainen sotilaspastori
Henry Gerecke oli toinen kutsun saaneista.
Gerecke harkitsi pitkään
tehtävän vastaanottamista. Natsit tappoivat kuolemanleireillä noin 11 miljoonaa
ihmistä, joista kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Gerecke oli vieraillut useasti
Dachaun tuhoamisleireillä ja oli syvästi järkyttynyt siellä tehdyistä
julmuuksista.
Kaksi pastorin kolmesta pojasta oli myös haavoittunut Saksaa
vastaan käydyssä sodassa.
Lopulta Gerecke päätti kuitenkin
ottaa tehtävän vastaan. Muutaman päivän pohdinnan ja rukoilun jälkeen, hän
alkoi näkemään syytetyt ihmisinä, joiden puolesta juutalainen Jeesus oli
kuollut.
Gerecke aloitti
vankilapastorin työnsä vierailemalla ensimmäisenä iltanaan tulevien seurakuntalaistensa selleissä,
hän kätteli natseja ja aloitti työnsä.
Kuulustelut ja oikeudenkäynnit kestivät melkein vuoden, ennen kuin tuomiot luettiin vangeille. Sinä aikana pastorit muistuttivat vankeja Jumalan lupauksista, ja monien yksinäisten tuntien aikana, useat näistä paatuneista ihmiskunnan vihollisista alkoivat myös lukemaan raamattua.
Vankilapastori Gerecken mukaan suurin osa vangeista katui rikoksiaan Jumalan edessä aidosti ja halusi palata takaisin kristilliseen uskoon, jonka katsoivat natsismin myötä hylänneensä.
Usko
Jumalan lupaamaan armoon ja anteeksiantoon ei tietenkään muuttanut
liittoutuneiden pitämän tuomioistuimen antamia tuomioita. Yhdelletoista
syytetylle luettiin kuolemantuomio hirttämällä. Herman Göring oli yksi
kuolemantuomion saaneista.
Gerecke
kävi Göringin kanssa pitkiä keskusteluja kristinuskosta ja Jeesuksesta. Vaikka
Göringin pikku tytär toivoi isänsä avaavan sydämensä Jeesukselle, viimeisessä
keskustelussaan pastorin kanssa Göring kielsi Jeesuksen. Kaksi tuntia ennen
tuomiotaan, hän teki itsemurhan.
Mitä tapahtuu kuoleman
jälkeen
Ruumiin
elämä tietenkin päättyy, ja ruumis palajaa maaksi jälleen. Ihmisen sielu ja
tietoisuus kuitenkin jatkuu ilman ruumista, niin kuin suurin osa ihmiskunnasta
monine uskontoineenkin uskoo.
Goebbels valistamassa kansaa |
Raamattu
ilmoittaa, että ihmisen on kerran kuoltava, mutta sen jälkeen seuraa tuomio.
Natsi-Saksan kaikkein korkeinta johtoa ei saatu maallisen oikeuden eteen.
Valtakunnankansleri Adolf Hitler, propagandaministeri Joseph Goebbels ja
SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler tekivät itsemurhan, kun Saksan häviö oli
tullut selväksi.
He uskoivat pääsevänsä pakenemaan vastuutaan teoistaan.
Raamatun ilmoituksen mukaan heidät tullaan herättämään tuomion
ylösnousemuksessa viimeistä suurta oikeudenkäyntiä varten.
Goebbels,
joka toimi myös Saksan kansan valistusministerinä, on vielä tänä päivänä
tunnettu taitavana "totuuden vääntäjänä".
Oikean totuuden
perillemenon varmistamiseksi saksalaisilta oli kielletty mm BBC:n kuuntelu,
sodan loppuvaiheessa jopa kuolemanrangaistus seurasi laittomasta radion
kuuntelusta.
Jeesus
sanoi Saatanasta, että kun hän puhuu valhetta, hän puhuu omaansa, sillä hän on
valehtelija ja sen isä. Jos yhtään tuntee raamattua, ei ole vaikeaa tunnistaa,
kenen tekoja natsit tekivät.
Hedelmästään puu tunnetaan.
Laki osoittaa rikkomukset |
Vaikka
tänä päivänä koko pahuuden käsite on länsimaissa kyseenalaistettu, suurin osa meistä
tavallisista ihmisistä näkee kuitenkin natsien teot pahoina ja tuomittavina.
Jumalan laki, kymmenen käskyä, osoittaa syyllisiksi jokaisen ihmiseksi
syntyneen.
Kukapa ei ole niitä rikkonut.
Liittoutuneet syyttivät, Jumala tarjosi natseille
armoa
Siitä
mitä tapahtui 11 kuukauden tutkintavankeuden aikana näiden natsien selleissä,
heidän ollessaan Jumalan sanan puhuttelussa, ei ole tallennettu moniinkaan
historian kirjoituksiin.
Vankilapastorien raportit kuitenkin antavat ymmärtää,
että vaikka maallinen tuomioistuin heidät tuomitsi, niin taivaallisessa luetaan
armahdusta monille entisille natseille.